Joka aamu alkaa hänelle raskaalla tunteella. Vaikka hän ja hänen vaimonsa tekevät molemmat kokopäivätyötä, he tulevat juuri ja juuri toimeen kuukausittain. Heillä on vakituiset työsopimukset, he tekevät kovasti töitä ja elävät säästeliäästi. Silti heidän yhteiset tulonsa eivät riitä vastaamaan alati kasvavia kustannuksia.
“Välillä tuntuu, kuin kantaisimme vettä mereen,” hän sanoo. He ajattelivat, että kahdet tulot tarjoaisivat turvaa, mutta toisin kävi. Kulut jatkavat kasvuaan, ja joka kuukausi taloudellinen tasapaino tuntuu katoavan entisestään.
Korkeat kustannukset ja tyhjä jääkaappi
Kuukauden lopussa jääkaappi on usein tyhjä, kun taas laskupino vain kasvaa. Ruokaostokset, energialaskut, lastenhoito – kaikki on järkyttävän kallista. Viime vuosina he ovat huomanneet, että heidän otteensa raha-asioihin on heikentynyt koko ajan. He säästävät mistä voivat, mutta edes se ei tunnu juurikaan auttavan.
Heillä on kaksi lasta ja he haluavat tarjota heille hyvän tulevaisuuden. Jopa pienistä ylimääräisistä kuluista, kuten illallisesta ulkona tai viikonlopun matkasta, on tullut luksusta. “Selitämme lapsille, että meidän on tehtävä valintoja,” hän kertoo, “mutta ainaisen ‘ei’:n sanominen on vaikeaa.”
Ainaista säästämistä, mutta silti puutetta
Heidän lapsensa näkevät, kuinka kovasti vanhemmat työskentelevät ja ihmettelevät, miksei se näytä riittävän mukavaan elämään. He ovat kokeilleet kaikkea mahdollista rajoittaakseen menojaan. He jakavat auton, ovat vaihtaneet halvempaan energiantoimittajaan ja ovat irtisanoneet erilaisia tilauksia, kuten kuntosalijäsenyyden.
Silti he joutuvat kuukauden lopussa puutteeseen, kuinka tarkasti he sitten seuraavatkin kulujaan. “Ei väliä kuinka paljon säästämme, kulut pysyvät aina askeleen edellä,” hän selittää. Kaikista ponnisteluista huolimatta taloudellinen vakaus tuntuu koko ajan kaukaisemmalta.
Hän yrittää pysyä optimistisena, mutta jatkuva stressi alkaa vaatia veronsa. Vähän jää energiaa mukaviin hetkiin perheen kanssa, ja myös hänen vaimonsa tuntee jännityksen. “Tunnemme itsemme loukkuun jääneiksi järjestelmässä, jossa kova työ ei riitä etenemiseen,” hän kertoo. Huoli tulevaisuudestaan pitää heidät usein hereillä öisin, kun he miettivät, kuinka he voivat jatkossakin pärjätä.
Pilkahdus toivoa
Joka kuukausi taistelu toistuu: kaikki laskut on maksettava, ja huolet pysyvät. He näkevät muiden varaavan lomia ja ostavan uusia tavaroita. “Miksi emme voi tehdä niin?” he kysyvät. “Teemmekö me jotain väärin?” Kovasta työstään huolimatta tuntuu siltä, että elämä menee heidän ohitseen, ja se kalvaa.
Silti hän pitää kiinni toivosta, että parempi aika vielä koittaa. Ehkä talous vakiintuu tai taakat kevenevät. Siihen saakka he jatkavat, päivästä päivään, lastensa ja itsensä vuoksi. Heidän toisilleen antama tukensa on tällä hetkellä heidän suurin voimavaransa. Mutta kysymys jää kummittelemaan: kuinka muut perheet tekevät tämän? Onko muita, jotka kaikesta huolimatta kokevat saman?
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!