Kaikki tuntevat sen: vastaleikatun ruohon tyypillinen tuoksu. Monille se tuo mieleen muistoja kesästä, puutarhatöistä tai vain raikkaan ulkoilman tuoksusta. Tuoksussa on kuitenkin muutakin kuin mitä silmä näkee. Tutkijat ovat tutkineet, mistä tuo haju tulee ja mitä vaikutuksia sillä voi olla luontoon ja jopa ympäristöön. Mitä kävi ilmi? Tuolla raikkaalla tuoksulla on myös pimeä puoli.
Ruoholla ei itsessään ole voimakasta hajua
Ruoho ei oikeastaan haise miltään, kun se vain kasvaa puutarhassa. Toisin kuin yrtit, kuten timjami, minttu tai rosmariini, ruoho ei säteile tuoksua suojautuakseen eläimiltä. Itse asiassa monet yrtit ovat kehittäneet tuoksunsa estääkseen sitä syömästä niitä ennen kuin ne ehtivät tehdä siemeniä.
Nurmi sen sijaan kasvaa nopeasti takaisin, vaikka se syödään tai niitetään. Siksi se ei tarvitse tuoksua suojellakseen itseään. Mutta heti kun ruoho vahingoittuu – esimerkiksi ruohonleikkurin tai lehmien pureskellessa sitä – haistamme yhtäkkiä hyvin voimakkaan hajun. Miksi?
Haju tulee kasvin vaurioitumisesta
Kun ruohoa leikataan tai se vaurioituu, siitä vapautuu haihtuvia aineita. Nämä tunnetaan myös nimellä VOC: haihtuvat orgaaniset yhdisteet. Ajattele aineita kuten metanolia, etanolia, asetonia ja asetaldehydiä. Nämä aineet auttavat ruohoa korjautumaan.
Ne saavat uudet solut muodostumaan nopeammin ruohon vaurioituneisiin kohtiin. Ne pitävät myös haitalliset bakteerit ja sienet loitolla. Niiden vapauttaminen on siis itse asiassa kasvin tapa parantaa itseään. Se on eräänlaista ensiapua haavalle.
Kasveilla on erilaisia tuoksuja
Vuonna 2010 kaksi tutkijaa, Ian Baldwin ja Silke Allmann, tekivät mielenkiintoisen tutkimuksen näistä tuoksuista. He havaitsivat, että kasvit eivät aina tuoksu samalta, kun ne ovat vaurioituneet. Vapautuva tuoksu riippuu siitä, miten vaurio tapahtuu.
Jos esimerkiksi tupakkakasvi puhkaistiin neulalla JA sitten hierottiin hyönteisen syljellä, siitä vapautui erilainen tuoksu kuin jos sama kasvi vain kostutettiin vedellä. Kasvit voivat siis reagoida hyvin tarkasti siihen, mitä niille tapahtuu.
Jotkut eläimet, kuten tietyt hyönteiset tai niitä metsästävät petoeläimet, ovat erittäin herkkiä näille hajuille. Niille haju on eräänlainen vihje: täältä löytyy ruokaa. Se on siis tapa kommunikoida luonnossa.
Kasvit varoittavat toisiaan
Mikä on vieläkin ihmeellisempää: kasvit voivat “varoittaa” toisiaan hajun avulla. Jos kasvi huomaa, että naapurikasvi on hyökkäyksen kohteena – esimerkiksi menettämässä kukannuppujaan – se voi reagoida. Se voi esimerkiksi lähettää energiaa ja ravinteita juurilleen kukkien sijaan, mikä lisää sen selviytymismahdollisuuksia.
Tuoreen ruohon tuoksu voi siis olla myös hälytyssignaali. Ruoho varoittaa muita ruohonlehtiä: varokaa, jotain vaarallista on tulossa. Tämä tapahtuu usein muutamassa minuutissa. Tällöin muut ruohot voivat valmistautua paremmin, esimerkiksi tuottamalla aineita, jotka tekevät siitä vähemmän maukasta laiduneläimille tai hyönteisille.
Voit verrata sitä ihmisten pelkohikoiluun. Myös ihmiset hikoilevat, kun he pelkäävät tai tuntevat itsensä uhatuksi. Se on tapa valmistautua vaaraan.
Monet ihmiset rakastavat tuota hajua, mutta miksi?
Monet ihmiset rakastavat leikatun ruohon tuoksua. Joitakin teelaatuja jopa valitaan niiden “ruohomaisen” maun vuoksi. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että ihmiset luonnostaan rakastaisivat tätä tuoksua. Tutkija Baldwinin mukaan se johtuu lähinnä siitä, että tuoksuja vapautuu suuria määriä.
Kun leikataan paljon ruohoa kerralla, siitä vapautuu hajupilvi, joka tuoksuu hyvin voimakkaalle. Tuo voimakas pitoisuus saa meidät huomaamaan sen ja mieltämään sen miellyttäväksi. Se on vähän sama kuin hajuveden kanssa: haistat sen hyvin, koska se on voimakas, ei siksi, että kehosi olisi erityisen virittynyt siihen.
Ruohon tuoksu ei olekaan niin viaton
Vaikka tuo haju ei ole ihan hieno. Vuonna 2002 australialaiset tutkijat havaitsivat, että ruohoa leikattaessa vapautuvilla tuoksuaineilla on myös kääntöpuolensa. Jotkut niistä, kuten asetoni, voivat edistää savusumun muodostumista – erityisesti kaupungeissa.
Vaikutus on pieni, mutta ei merkityksetön. Vuosittain leikatusta ruohosta peräisin olevat aineet muodostavat noin 2 prosenttia ilman haihtuvista aineista kaupungissa. Aurinkoisina kesäpäivinä, jolloin monet ihmiset leikkaavat ruohoa, osuus voi nousta 5 prosenttiin. Se on siis melko paljon, varsinkin kun otetaan huomioon, että yleensä koemme tuon tuoksun raikkaana ja luonnollisena.
Sumua syntyy pääasiassa silloin, kun nämä haihtuvat aineet reagoivat auringonvalon ja typen oksidien (jotka tulevat esimerkiksi autoista) kanssa. Näin ilmaan syntyy haitallisia aineita, jotka ovat haitallisia keuhkoillemme.
Ei myrkkyjä, mutta varottava
Leikatun ruohon sisältämät aineet eivät valitettavasti ole suoraan myrkyllisiä ihmisille. Jos leikkaat ruohoa puutarhassasi, sinun ei tarvitse pelätä sairastuvasi siitä. Jopa raakojen vihannesten syöminen vapauttaa näitä aineita – mikä on täysin normaalia.
On kuitenkin tärkeää muistaa, että myös luonnolliset prosessit, kuten ruohonleikkuu, vaikuttavat osaltaan ilmansaasteisiin. Ei siksi, että ruoho itsessään olisi niin haitallista, vaan siksi, että kaikki yhteenlaskettuna vaikuttaa ympäristöön.
Tämän lisäksi usein ei vain itse ruoho aiheuta epäpuhtauspäästöjä, vaan myös käyttämäsi ruohonleikkuri. Esimerkiksi bensiinikäyttöiset ruohonleikkurit päästävät pakokaasuja, jotka ovat paljon haitallisempia kuin itse ruohon haju. Myös muut ihmisen toiminnot, kuten autolla ajaminen, maalin käyttö tai ruoanlaitto, tuottavat ilmaan paljon enemmän haihtuvia aineita kuin leikattu ruoho.
Ympäristötietoisempi puutarhasi
Jos olet huolissasi hiilijalanjäljestäsi, voit tehdä muutamia yksinkertaisia asioita:
-
Käytä sähkö- tai käsikäyttöistä ruohonleikkuria bensiinikäyttöisen ruohonleikkurin sijaan.
-
Leikkaa ruohoa harvemmin. Anna ruohon kasvaa hieman pidemmäksi – se on myös parempi hyönteisille, kuten mehiläisille.
- Huomauta, että ruohonleikkuu on hyvä.
Jätä osa puutarhastasi kasvamaan “villisti” ilman, että sitä tarvitsee hoitaa koko ajan.
-
Valitse kasveja, jotka vaativat vähemmän vettä tai hoitoa ja kasvavat paikallisesti.
-
Siten voit jatkossakin nauttia puutarhasi raikkaasta tuoksusta ilman, että edistät tahattomasti ilmansaasteita.
Luonto on älykäs!
Tämä artikkeli tekee erityisen selväksi sen, kuinka älykäs luonto itse asiassa on. Kasvit kommunikoivat keskenään hajujen avulla, suojautuvat hyökkääjiltä ja korjaavat itseään, jos ne vahingoittuvat. Jopa niinkin yksinkertainen asia kuin ruohon haju kertoo koko tarinan siitä, miten kasvit reagoivat ympäristöönsä.
Niinpä kun seuraavan kerran haistat vastaleikatun ruohon tuoksun, tiedät, että olet itse asiassa todistamassa luonnollista hälytysreaktiota – JA että puutarhasi vaikuttaa tällä hetkellä hieman naapurustosi ilmanlaatuun. Tämä on hieno esimerkki siitä, miten kaikki luonnossa liittyy toisiinsa ja että jopa niinkin pieni asia kuin ruohon terä kertoo suuremman tarinan.
