Mitä alkoi pienenä purukumipakkauksena kassalla, kasvoi kulttuuri-ikoniksi, joka yhdisti sukupolvia. Bazooka purukumi – tunnistettavissa kirkkaista väreistä, neliömäisestä muodosta ja tietenkin Bazooka Joen sarjakuvasta – oli enemmän kuin pelkkää karkkia. Se oli pala nuoruutta, joka elää edelleen jossain monien kollektiivisessa muistissa.
Sitä löytyi todellakin joka paikasta: lähikaupasta, koulunpihalta tai ihan vain takkisi taskusta, marmorikuulien ja murusten seasta. Se haju, joka oli keinotekoisen makea ja lähes kemiallinen sekoitus sokeria ja muovia, oli heti tunnistettavissa. Yksi puraisu ja olit jälleen siinä ajassa, jolloin kaikki pyöri vaihtamisen, nauramisen ja harvoin oikeasti hauskojen vitsejen keräilyn ympärillä.
Kaikki tunsivat tunteen, kun avasivat sen rapisevan paperipakkauksen. Joskus luit sarjakuvan itsellesi, joskus ääneen ystäville.
Vitsit eivät useinkaan olleet mistään kotoisin, mutta se ei haitannut. Se oli se pieni rituaali – lukeminen, nauraminen, pureskelu – joka teki hetkestä niin erityisen.
Maku oli vahva ja intensiivinen, mutta katosi nopeasti sitkeään massaan, joka tuskin enää maistui miltään. Kukaan ei kuitenkaan valittanut. Koska kyse ei koskaan ollut vain mausta.
Kyse oli siitä tunteesta, joka siihen liittyi: tunne kuuluvuudesta, nuoruudesta, huolettomista iltapäivistä tahmeilla käsillä ja pää täynnä mielikuvitusta.
Ne, jotka ovat tätä purukumia maistaneet, tietävät miltä tuntui yrittää puhua suu täynnä samalla kun sarjakuvapaperi oli vielä sormien välissä.
Bazooka oli pala lapsuutta jokaisessa haukussa, muisto käärittynä vaaleanpunaisiin-sinisiin papereihin Bazooka Joen silmäniskun kera.
On suuri mahdollisuus, että luulit unohtaneesi sen, kunnes jossain kohtaat vanhan pakkauksen kirpputorilla tai haalistuneessa laatikossa.
Silloin on kuin aika hetkeksi pysähtyisi ja olet jälleen kahdeksanvuotias, aurinko kasvoillasi ja mielessäsi vain, minkä sarjakuvan tällä kertaa saisit.
Bazooka purukumi on muisto, jota et voi tilata esiin, mutta joka yhtäkkiä nousee esiin, kuin tuoksu tai kuva toisesta elämästä.
Ne, jotka sen tuntevat, säilyttävät sen jossain syvällä sisällään. Ja ne, jotka sitä eivät ole koskaan maistaneet, ovat menettäneet jotain maagista – pientä, neliömäistä ja makua, joka ei ehkä kestänyt kauan, mutta jää ikuisesti mieleen.
Muistatko Bazookan? Jaa suosikkimuistosi Facebookissa ja katso, kuinka moni muu sen vielä muistaa. Ehkä käy ilmi, että tämä pieni pala menneisyyttä yhdistää paljon enemmän ihmisiä kuin uskoitkaan.
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
