Aila, 70-vuotias nainen, on vaikean päätöksen edessä. Hän haluaa jättää kotinsa lapsenlapselleen, mutta hänen lapsensa eivät ole samaa mieltä. Tämä aiheuttaa paljon jännitteitä perheessä, ja Aila tuntee olevansa loukussa toiveensa auttaa lapsenlastaan ja omien lastensa tunteiden välillä.
Aila on tehnyt kovasti töitä koko elämänsä ajan rakentaakseen vakaan ja mukavan elämän. Hänen talonsa, jossa hän on asunut jo vuosikymmeniä, on tärkeä pilari siinä elämässä. Se ei ole vain paikka, joka on täynnä muistoja, vaan myös arvokas omaisuus, jota hän on huolella ylläpitänyt.
Nyt kun hän tulee vanhemmaksi, hän miettii yhä enemmän, mitä hänen omaisuudelleen tapahtuu, kun häntä ei enää ole. Hänen suurin toiveensa on jättää talonsa lapsenlapselleen. Ailalla on aina ollut erityinen side lapsenlapseensa, joka on nyt juuri täyttänyt aikuisuuden ja alkanut elää omillaan.
Aila haluaa antaa lapsenlapselleen hyvän alun elämään, ja hän näkee talon täydellisenä lahjana siihen tarkoitukseen. Se tarjoaisi lapsenlapselle vakaan perustan aikana, jolloin oman kodin ostaminen käy yhä vaikeammaksi.
Mutta kaikki perheessä eivät ole samaa mieltä Ailan suunnitelmasta. Hänen lapsensa, joilla itselläänkin on talot eikä taloudellisia ongelmia, katsovat, että talo tulisi jakaa tasapuolisesti kaikkien perillisten kesken. He tuntevat itsensä syrjityiksi ja epäoikeudenmukaisesti kohdelluiksi ajatuksesta, että heidän lapsuudenkotinsa menisi suoraan heidän serkulleen ilman heidän osallisuuttaan.
Aila ymmärtää lastensa huolenaiheet, mutta mielestään he eivät voi verrata omaa tilannettaan hänen lapsensa tilanteeseen. Hän haluaa tehdä jotain, mitä pitää tärkeänä: antaa lapsenlapselleen mahdollisuuden, jota tämä ei ehkä muuten saisi.
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
