Muistan vielä hyvin, kun lapsena näin äitini käsivarressa olevan erottuvan arven. Korkealla hänen olkapäässään oli pyöreä jälki, joka koostui pienistä lovista syvemmän kohdan ympärillä ihossa. Se kiinnitti heti huomioni.
Miksi tämä kiehtoi minua lapsena niin paljon, en enää muista. Tiedän vain, että se pisti silmääni ja että en enää vuosikausiin ollut nähnyt sitä tietoisesti. Ehkä kysyin siitä joskus ja äitini selitti, mutta jos niin oli, olen unohtanut sen.
Vuosia myöhemmin kiinnostukseni heräsi uudelleen, kun autoin vanhempaa naista junasta. Hänen käsivarressaan näin täsmälleen samanlaisen arven kuin äidilläni. Minulla ei ollut aikaa kysyä, mistä se oli peräisin, mutta päätin soittaa äidilleni.
Hän kertoi minulle, että hän oli selittänyt tämän jo aiemmin, vaikka muistini ei ilmeisesti ollut sitä säilyttänyt. Arpi oli seurausta isorokkorokotuksesta, jonka hän oli saanut lapsena. Tämä oli pakollinen rokotus, joka jätti monille pysyvän arven.
Isorokko oli aikoinaan pelätty sairaus. Se oli äärimmäisen tarttuva ja aiheutti vakavaa ihottumaa ja korkeaa kuumetta. 1900-luvulla kuolleisuus tartunnan saaneiden keskuudessa oli korkea: arvioiden mukaan 30% potilaista kuoli. Toiset selvisivät, mutta heille jäi usein arpia tai muuta pysyvää vahinkoa.
Yhdysvalloissa isorokko julistettiin hävitetyksi vuonna 1952, ja vuonna 1972 isorokkorokotus poistettiin rokotusohjelmasta. Siihen asti kaikki lapset saivat tämän rokotuksen vakiona, mikä usein jätti näkyvän arven. Lähes kaikilla tuon sukupolven edustajilla on tuo merkki ihollaan.
Isorokkorokote jätti arpia tavasta, jolla se annettiin. Toisin kuin nykyaikaiset rokotteet, jotka annetaan yhdellä pistolla, tämä rokote annettiin erityisellä neulalla. Siinä oli kaksi kärkeä, joilla tehtiin useita pieniä pistoksia ihoon.
Tämän tekniikan ansiosta rokote saatiin riittävän syvälle ollakseen tehokas. Tämä aiheutti pieniä nyppyjä, jotka kehittyivät edelleen rakkuloiksi. Ajan myötä nämä puhkesivat ja muodostivat rupia. Parannuttuaan niistä jäi tunnusomainen arpi.
Tämä rokotustapa oli tehokas, mutta sai aikaan sen, että lähes jokainen rokotettu sai pysyvän arven. Tavallaan tämä oli eräänlainen ‘rokotustodistus’: näkyvä merkki siitä, että henkilö oli suojattu isorokkoa vastaan. Monet ihmiset kantavat tätä todistusta yhä olkavarressaan.
Vaikka tautia ei enää esiinny, arvet ovat muistutus ajasta, jolloin isorokko oli suuri uhka. Rokotteen saaneet eivät enää joutuneet pelkäämään tätä tappavaa tautia. Arpi on hiljainen todistaja tästä voitosta.
Joskus kuulen ihmisten puhuvan siitä arvesta, erityisesti vanhempien sukupolvien keskuudessa. He kantavat sitä sen enempää ajattelematta, koska se on heille itsestäänselvää. Mutta ihmisille, jotka ovat syntyneet 1970-luvun jälkeen, se herättää joskus kysymyksiä.
Kiehtovaa on, että jokin niin pieni kuin arpi kantaa mukanaan kokonaisen historian. Se kertoo tarinan sairaudesta, joka riehui maailmalla ja siitä, kuinka rokotus pelasti miljoonia elämiä. Vielä nytkin, kymmeniä vuosia myöhemmin, se muistuttaa meitä siitä, kuinka tärkeitä rokotukset voivat olla.
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
