Ehkä ihmiset pitävät sitä outona tai jopa laiskana, mutta pysyn kannassani: teen vain ne tunnit, jotka ovat sopimuksessani. Ei minuuttiakaan pidempään, ei sekuntiakaan lisää. Minulle kyse ei ole laiskuudesta, vaan rajoista ja periaatteista. Sopimuksessani lukee viisi tuntia päivässä, ja juuri sen verran teen töitä. Pomo kysyy usein, haluaisinko jäädä “vähän pidempään töihin”, mutta kieltäydyn vankasti.
Kun otin tämän työn vastaan, ajattelin, että on tavallista saada selvyys työajoista ilman keskusteluvaraa. Haluan säilyttää terveen tasapainon työn ja vapaa-ajan välillä. Ennen ajattelin, että se olisi itsestään selvää, mutta käytännössä näyttää siltä, että työnantajat usein odottavat sinun tekevän ylitöitä ongelmitta. No, ei minun kohdallani.
Työ on tärkeää, sen ymmärrän, mutta elämäni on muutakin kuin vain työtä. Haluan pitää aikaa opiskeluilleni, ystävilleni ja itselleni. Pysymällä tiukasti työajoissani varmistun, etten ylitä rajojani. Ajatus siitä, että työntekijän pitäisi olla “uskollinen” pysymällä aina vain pidempään, tuntuu minusta manipuloinnilta. Miksi tekisin ylimääräisiä töitä saamatta siitä mitään vastineeksi?
Kollegani pitävät sitä joskus outona ja tekevät välillä huomautuksia kuten: “Voi, Vera on taas ensimmäinen, joka lähtee.” Se ei kiinnosta minua. Minulle se on yksinkertaista: sopimus sanoo viisi tuntia, joten se on viisi tuntia. Ja jos pomo todella haluaa saada enemmän työtä tehtyä, hän voi palkata jonkun muun tai lisätä tuntieni määrää. En näe, miksi antaisin ilmaiseksi ylimääräisiä tunteja.
Outo asia on, että ihmiset usein odottavat, että tekisit niin. Ikään kuin olisi normaalia olla aina valmis töihin ilman mitään vastinetta. Mutta minulle kyse on selkeydestä ja rehellisyydestä. Jos pomoni todella arvostaa tekemääni työtä, hänen pitäisi kunnioittaa rajojani. Nämä viisi tuntia päivässä on se sopimus, jonka teimme aloittaessani. Ja juuri sen mukaan toimin.
Tiedän, etten ole tällä kovin suosittu joidenkin kollegojen silmissä ja että jotkut vanhemmat kollegat pitävät, että minulla ei ole “työmoraalia”. Mutta uskon vakaasti, että on tärkeää asettaa omat rajasi alusta alkaen, varsinkin tässä ajassa, jossa työ ja vapaa-aika menevät yhä useammin sekaisin. Haluan pitää elämäni tasapainossa, ja työskentely yhdessä sovittujen tuntien rajoissa auttaa minua siinä.
Mitä mieltä olette näkökulmastani? Ymmärrättekö päätökseni noudattaa tiukasti sopimustuntejani, vai ajatteletko, että pieni joustavuus kuuluu asiaan? Jaa mielipiteesi Facebook-sivullamme ja osallistu keskusteluun työstä ja tasapainosta!
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
