Lies (42) seisoo keittiössä ja kaataa lasillisen kauramaitoa kuusivuotiaalle tyttärelleen. ”Äiti, miksi me emme juo lehmänmaitoa?” pikkutyttö kysyy uteliaana.
Lies hymyilee ja pyyhkäisee hiustähteen pois kasvoiltaan. Hän saa tämän kysymyksen useammin paitsi lapsiltaan myös perheeltään, ystäviltään ja jopa tuntemattomilta ihmisiltä. Hänen vastauksensa on aina sama: ”Koska lehmänmaito on vasikoille, ei ihmisille.”
Tämä on periaate, johon hän uskoo vahvasti ja jonka hän opettaa lapsilleen jo pienestä pitäen. Lies kasvattaa perheensä täysin kasvispainotteisesti, mikä on valinta, joka joskus kohtaa väärinymmärrystä, mutta hänelle se on vain looginen.
”Haluan opettaa lapsilleni, että eläimet eivät ole tuotteita vaan eläviä olentoja, joilla on tunteet ja oikeudet”, hän selittää.
Tietoinen valinta ensimmäisestä päivästä lähtien
Kun Lies ryhtyi vegaaniksi 15 vuotta sitten, hänellä ei ollut vielä lapsia. Hän oli aina ollut kiinnostunut terveellisestä ruokavaliosta ja kestävästä kehityksestä, mutta kun hän näki maitoteollisuutta käsittelevän dokumenttielokuvan, kynnys loksahti kohdalleen. ”En vain tiennyt paremmasta”, hän myöntää.
”Maito esitettiin terveellisenä ja välttämättömänä asiana. Mutta kun näin, kuinka emolehmät menettivät vasikoitaan kerta toisensa jälkeen, se tuntui niin väärältä. Miksi teemme näin?”
Siitä lähtien hänen jääkaapistaan katosi maidon lisäksi myös juusto, jogurtti ja kaikki muut eläintuotteet. Kun hän tuli raskaaksi ensimmäisellä lapsellaan, häneltä kysyttiin pian: ”Mutta lapset tarvitsevat maitoa, eikö niin?” Hän kysyi: ”Eivätkö lapset tarvitse maitoa?”
Lies huokaa muistolle. ”Kaikki tuntuivat yhtäkkiä olevan ravitsemusasiantuntijoita. Anoppini piti sitä vastuuttomana, kollegani katsoivat minua säälivästi. ‘Eihän lapsi voi kasvaa ilman maitoa?’ kuulin jatkuvasti.””
Mutta Lies oli tehnyt kotiläksynsä. Hän keskusteli ravitsemusterapeuttien kanssa, luki tieteellisiä tutkimuksia ja löysi runsaasti todisteita siitä, että tasapainoinen kasvisruokavalio voisi tarjota kaiken, mitä kasvava lapsi tarvitsee. ”Äidinmaito on vauvoille, sen jälkeen lapset voivat kasvaa ihan hyvin kasvispainotteisilla elintarvikkeilla”, hän sanoo vakaasti.
Ensimmäiset yhteenotot koulussa
Kun hänen vanhin poikansa meni peruskouluun, tuli ensimmäinen todellinen haaste. Koulu tarjosi lounaalla maitoa, mihin Lies ei suostunut. ”Halusin hänelle vaihtoehdon, mutta se oli vaikeaa. ‘Miksei hän voi vain liittyä mukaan?’ opettaja kysyi.”
Siitä tuli toistuva teema. Luokan lapset pitivät outona sitä, ettei hän juonut maitoa. Joskus häntä jopa vähän kiusattiin. ”’Olet hullu, maito on terveellistä!’ he huusivat. Hän tuli kotiin surullisena ja kysyi, miksi hän oli erilainen.”
Valheet alkoivat puhua hänelle. ”Selitin, että monet ihmiset tekevät asioita tottumuksesta, ajattelematta sitä. Että ei ole paha olla erilainen, jos uskoo johonkin.” Yhdessä he etsivät videoita ja kirjoja eläinten oikeuksista ja kasvipohjaisesta ravinnosta. ”Halusin hänen ymmärtävän itse, miksi teemme näin, jotta hän voisi selittää sen muille”, hän sanoo.
Hitaasti mutta varmasti hänen itseluottamuksensa kasvoi. ”Eräänä päivänä hän tuli kotiin ja sanoi ylpeänä: ‘Selitin opettajalle, että vasikat tarvitsevat maitoa, emme me!’ Silloin tiesin: hän on ymmärtänyt.”
Perheen paine ja väärinkäsitykset
Perheen sisällä valinta oli selvä, mutta oven ulkopuolella se oli edelleen vaikeaa. Erityisesti perhejuhlissa asiat menivät säännöllisesti ristiin. ”Isäni ei voinut ymmärtää, miksi hänen lapsenlapsensa eivät saaneet syödä juustoa. ‘Teette sen niin vaikeaksi itsellenne’, hän sanoi jatkuvasti.”
Lies törmäsi ongelmiin myös lastenjuhlissa. ”Toiset vanhemmat eivät tarkoittaneet pahaa, mutta kokivat sen vaikeaksi. ‘Ai, hän ei saa syödä kakkua?’ eräs äiti kysyi kerran hätääntyneenä.” Liesin mielestä oli ärsyttävää olla koko ajan ‘se vaikea vanhempi’, mutta hän pysyi järkkymättömänä.
Helpottaakseen tilannetta hän alkoi itse leipoa ja antaa vegaanisia herkkuja. ”Joskus muut lapset jopa pitivät siitä enemmän kuin tavallisesta kakusta!” hän nauraa.
Keskustelut muiden vanhempien kanssa
Vaikka Liesillä ei ole aikomustakaan käännyttää muita, hän joutuu säännöllisesti keskusteluihin. Varsinkin kun kyse on lapsista, monet tuntevat itsensä hyökkäyksen kohteeksi. ”Eräs äiti koulusta sanoi kerran: ‘Mutta maito on hyväksi luille! Miksi kiellätte sen lapsiltanne?””
Lies pysyy silloin aina rauhallisena. ”Selitän, että kalsiumia on myös kasveissa ja että maitotuotteet eivät ole lainkaan välttämättömiä vahvoille luille. Maissa, joissa maitoa juodaan vähän, kuten Aasiassa, luunmurtumia on jopa vähemmän.”
Joskus hän törmää itsepäisyyteen, joskus uteliaisuuteen. ”Ystävä, joka aluksi kutsui minua hulluksi, alkoi myöhemmin itse käyttää kauramaitoa kahvissaan. ‘Itse asiassa se on aika maukasta’, hän myönsi.””
Mitä lapset itse ajattelevat?
Kun lapset kasvavat, heillä on yhä enemmän omia mielipiteitä. Liesin mielestä on tärkeää, että he voivat itse ajatella valintojaan. ”En pakota heitä tekemään mitään. Annan heille tietoa ja annan heidän itse tuntea, mikä on oikein.”
Hänen nuorin tyttärensä on vielä liian pieni ymmärtääkseen kaikkea, mutta vanhin poika on nyt 12-vuotias ja alkaa muodostaa omia mielipiteitään. ”Eräänä päivänä hän sanoi: ‘Äiti, kun kasvan isoksi, minustakin tulee vegaani, mutta ehkä joskus kokeilen jotain kokeillakseni, miltä se maistuu’.”
Lies oli aluksi järkyttynyt, mutta toipui nopeasti. ”Sanoin hänelle: ‘Se on sinun valintasi. Luotan siihen, että teet sen, mikä tuntuu oikealta.’”
Hän tietää, että hänen lapsensa kasvavat maailmassa, jossa vegaanius ei ole vielä normi. Hän kuitenkin toivoo, että heillä on tietoa ja itseluottamusta valita oma polkunsa.
”Jos he myöhemmin päättävät itse pysyä vegaaneina, hienoa. Ja jos he kokeilevat jotain muuta, toivon, että he tekevät sen tietoisuudesta, eivät muiden painostuksesta.”
Tulevaisuus ilman maitotuotteita?
Lies katsoo tulevaisuuteen optimistisesti. ”Yhä useammat ihmiset ymmärtävät, että maitotuotteita ei tarvita. Supermarketit ovat täynnä kasvipohjaisia vaihtoehtoja, ja nuorempi sukupolvi on paljon avoimempi muutokselle.”
Hän toivoo, että hänen lapsensa kasvavat maailmassa, jossa on normaalia olla juomatta maitoa. ”Kukaan ei enää ihmettele, jos aamiaiseksi juodaan kauramaitoa lehmänmaidon sijasta.”
Siihen asti hän toistaa sanomaansa. Lapsilleen ja muille. ”Lehmänmaito on vasikoita varten. Ei ihmisille. Kuinka yksinkertaista se voi olla?”
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
