Tupakointi on ollut keskustelunaiheena jo vuosikymmeniä, mutta keskustelu siirtyy yhä enemmän julkisesta tilasta yksityiseen tilaan. Erityisesti tiheään asutuilla asuinalueilla tämä johtaa jännitteisiin. Entä jos naapurisi sytyttää savukkeensa ja sinä kärsit siitä?
Jokaisella on oikeus rentoutua omassa puutarhassaan. Silti herää kysymys, onko sama oikeus voimassa myös silloin, kun savu leijailee aidan yli ja aiheuttaa haittaa naapureille. Tupakointi ei loppujen lopuksi ole ympäristölle seurauksitta.
Maailman terveysjärjestö on todennut passiivisen tupakoinnin vakavaksi terveysriskiksi. Lyhytaikaisellakin altistumisella tupakansavulle voi olla haitallisia vaikutuksia erityisesti lapsiin, vanhuksiin ja hengitysvaikeuksista kärsiviin henkilöihin. Ja kaikki tämä omassa puutarhassasi.
Vaikka tupakointi omalla tontilla on laillisesti sallittua, se on usein ristiriidassa toisen henkilön oikeuden puhtaaseen ilmaan kanssa. Se on jo tunnettu ongelma kerrostaloissa, mutta myös omakotitaloissa konflikti leimahtaa säännöllisesti naapurien välille.
Tupakansavun haju ei ole vain ärsyttävä – se on pistävä. Savu imeytyy vaatteisiin, hiuksiin ja huonekaluihin. Vaikka ikkunat olisivat kiinni, hiukkaset pääsevät sisälle. Joillekin tämä on riittävä syy pysyä sisätiloissa, kun naapurit tupakoivat ulkona.
Eihän se voi olla tarkoitus, vai mitä? Itsensä lukitseminen sen takia, että joku muu tyydyttää riippuvuuttaan, tuntuu nurinkuriselta maailmalta. Varsinkin kun yhä useammat ihmiset pitävät puutarhaa tai parvekettaan asuintilansa jatkeena.
Sosiaaliset käytöstavat eivät tee asiasta yhtään helpompaa. Tupakointihaittaan suoraan puuttuminen voi johtaa naapuririitoihin, ja passiivis-aggressiiviset vihjailut harvoin ratkaisevat mitään. Se johtaa usein hiljaiseen ärtymykseen, joka kerääntyy kuin savu ilmaan.
Joissakin kunnissa harkitaan nyt savuttomia vyöhykkeitä asuinalueilla, erityisesti leikkipuistojen ja koulujen läheisyydessä. Mutta yksityisissä puutarhoissa asia on edelleen harmaa alue. Laissa ei puhuta selkeästi savun aiheuttamasta haitasta, kuten ei puhuta melusaasteesta tai roskien tai lemmikkieläinten aiheuttamista hajuista.
Ja miten ylipäätään voidaan todistaa, että savuhaitta on tarpeeksi vakava, jotta voidaan ryhtyä oikeustoimiin? Haju on haihtuva, subjektiivinen ja vaikeasti mitattavissa. Ilman tieteellisiä laitteita ja oikeustoimia tupakoivasta naapurista ärsyyntyneille ei näytä olevan juurikaan mahdollisuuksia.
Silti vaatimukset tiukemmista säädöksistä lisääntyvät. Aivan kuten ilotulitteita on monissa kunnissa rajoitettu haittojen vuoksi, myös yksityistä tupakointia ulkona voitaisiin harkita uudelleen. Varsinkin jos se on rakenteellisesti muiden ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin kustannuksella.
Yhteiskunta on muuttumassa. Se, mitä ennen pidettiin normaalina – savuke puutarhassa tai parvekkeella – koetaan yhä useammin sopimattomaksi. Varsinkin silloin, kun se haittaa muiden nautintoa heidän omassa kodissaan. Savuton sukupolvi on tulossa, myös takapihalle.
Mutta missä kulkee raja vapauden ja vastuun välillä? Pitäisikö kaikkien sopeutua herkimpään naapuriin? Vai onko päinvastoin kohtuullista odottaa, että tupakoitsijat osoittavat jonkinlaista pidättyvyyttä yhteisillä ilmavyöhykkeillä, kuten viereisillä puutarhoilla?
Hyvä keskustelu on edelleen paras ensimmäinen askel. Ei vihainen, vaan selkeä. Entä jos se ei auta? Silloin lainsäätäjän on aika tarkastella tätä nykyaikaista naapuruusongelmaa. Koska raitis ilma on hiljaisuuden ja turvallisuuden tavoin perusoikeus omassa kodissa.
Mitä mieltä sinä olet? Pitäisikö tupakointikielto olla voimassa toisten pihoihin rajoittuvissa yksityisissä puutarhoissa? Vai pysyykö asia antamisen ja ottamisen varassa? Kerro meille Facebook-sivuillamme ja osallistu keskusteluun tästä kuumasta aiheesta.
