Renskelle, joka on syntynyt ja kasvanut rauhallisella alueella Veluwen reunalla, metsä on rauhan ja hiljaisuuden paikka. “Metsä ei ole turistikohde, mutta yhä useammin se tuntuu siltä”, hän sanoo. “Näen syksyllä loputtomia autojonoja, kävelyryhmiä ja ihmisiä pussit täynnä sammalta ja lehtiä. Se vaikuttaa kuin julkiselta leikkikentältä, ja se vain vähentää tuntemani ja arvostamani luonnonympäristön arvoa.”
Renske ymmärtää, että ihmiset haluavat nauttia upeista syysväreistä ja raikkaasta ilmasta, mutta hän huomaa, että metsä tiivistyy tähän aikaan vuodesta. “Tuntuu siltä, että kaikki yhtäkkiä haluavat tehdä ‘syksyisen kävelyn’, ja se tuo mukanaan häiriöitä. Ihmiset kulkevat herkillä luontokohdilla, poikkeavat reiteiltä ja joskus jopa tuovat lemmikkejä mukanaan. Se häiritsee luonnon ekosysteemiä ja täällä asuvien eläinten elämää.”
Yksi asia, joka häntä erityisesti häiritsee, on asioiden poimiminen ja kerääminen, mitä ihmiset matkallaan tekevät. “Näen ihmisiä, jotka poimivat kastanjoita, lehtiä ja jopa kokonaisia sammalta, aivan kuin ne olisivat matkamuistoja”, hän kertoo. “Luonto ei ole kauppa, josta voit poimia vapaasti. Kaikella siellä kasvavalla on tehtävä eläimille ja ekosysteemille. Kaikki ne kävelyretket ja keräilykiihko häiritsevät oikeastaan metsän tasapainoa huomaamattaan.”
Renske tietää, että hänen mielipiteensä ei ole kaikkien mieleen. “Ihmiset ajattelevat, että olen ilonpilaaja, että haluan estää ihmisiä nauttimasta syyskävelystä. Mutta näen sen kunnioituskysymyksenä luontoa kohtaan. Jos kaikki ajattelevat voivansa ‘vain piipahtaa metsässä’, siitä luonnon kauneudesta jää lopulta vain vähän jäljelle.”
Hiljaisina talvi- tai kesäpäivinä hän voi vielä nauttia metsästä, mutta syksyllä Renske mieluummin vetäytyy pois. “Joskus tuntuu siltä, etten voi enää astua omaan asuinympäristööni ilman, että se on vilkkaampi kuin kaupungissa. Ja tiedän, että on muitakin, jotka kokevat saman. Minulle ei enää ole tarvetta: ne väkijoukot metsässä ‘syksykokemuksen’ vuoksi.”
Renske toivoisi, että ihmiset luonnotonta vierailua karttaisivat ja ettei metsää pidettäisi itsestään selvänä paikkana. “Nauttikaa, mutta olkaa tietoisia vaikutuksestanne. Sillä toisille meistä metsä on enemmän kuin valokuvauksellinen syysmaisema – se on todellinen elinympäristö. Kunnioitathan sitä.”
Mitä mieltä sinä olet? Ymmärrätkö Rensken huolen syksyn metsävilinästä, vai näetkö metsän paikkana, jossa kaikkien pitäisi vierailla? Jätä mielipiteesi Facebook-sivullamme ja keskustele aiheesta!
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!