Peter, 62-vuotias, on asunut koko elämänsä samalla alueella ja hoitaa taloutensa perinteiseen tapaan: kynällä, paperilla ja käymällä paikallisessa pankissa. Kun maailma muuttuu yhä digitaalisemmaksi, Peter pitää kiinni tästä tutusta lähestymistavasta. Verkkopankki? Ei kiitos, se ei ole hänen juttunsa.
“En luota siihen teknologiaan,” hän sanoo päättäväisesti, istuessaan keittiön pöydän ääressä pankkiasiakirjat edessään. Siinä missä toiset hoitavat pankkiasiansa helposti sovelluksen kautta, Peter haluaa hoitaa raha-asiansa henkilökohtaisesti.
“He sanovat, että se on helppoa ja että sinulla on kaikki hallinnassa, mutta entä jos jokin menee pieleen? Entä jos joku varastaa rahani, enkä edes huomaa sitä?” Peter ei ole rauhallinen ajatuksesta verkkopankista ja kuulee usein tarinoita hakkereista ja ihmisistä, jotka menettävät säästönsä. Tämä ruokkii hänen epäluottamustaan.
Peterille pankki ei ole abstrakti käsite. “Jos minulla on ongelma, kävelen sisään ja puhun jonkun kanssa tiskillä. He tuntevat minut siellä, ja luotan heihin. Sitä tunnetta en saa ruudulta.” Henkilökohtainen vuorovaikutus on hänelle erittäin tärkeää.
Hänen epäluottamustaan vahvistavat muiden tarinat. Hän kertoo ystävästä, joka menetti lähes 5000 euroa kalasteluhyökkäyksen vuoksi. “Hän sai sähköpostin, joka näytti tulevan pankista, ja ennen kuin hän tajusi, hänen rahansa olivat kadonneet. Tämä vahvisti minulle, että verkkopankki ei ole minua varten.”
Vaikka Peter on vakuuttunut kannastaan, hän tuntee ympäristönsä paineen. Hänen lapsensa, jotka hoitavat kaikki pankkiasiansa digitaalisesti, ovat yrittäneet jo vuosia saada häntä ryhtymään verkkopankkiasiakkaaksi. “He sanovat aina: ‘Isä, se on turvallista ja helppoa,’ mutta minusta se vain tuntuu luonnottomalta.”
Hän muistaa ensimmäisen yrityksen saada hänet vakuuttumaan. “He antoivat minulle älypuhelimen, ja minun piti käyttää sovellusta nähdäkseni saldoni. Kesti puoli tuntia ennen kuin tiesin, kuinka kirjautua sisään. Sen jälkeen en enää luottanut siihen.”
Myös salasanojen ja vahvistusten kanssa säheltäminen estää häntä. “Joka kerta täytyy syöttää uusi koodi. Se ei vain tunnu oikealta. Lopulta annoin puhelimen takaisin ja sanoin: ‘Tämä ei ole minua varten.’”
Peterin vastustukselle verkkopankkia kohtaan on myös syynä hänen halunsa yksityisyyteen. “Kun kaikki tapahtuu verkossa, et koskaan tiedä kuka katsoo. Sinun täytyy syöttää tietosi kaikkialle ja toivoa, että ne ovat turvassa. Sitä riskiä en halua ottaa.”
Vaikka Peter tietää, että pankit tekevät paljon verkkopankin turvaamiseksi, se ei tarjoa hänelle suurta lohtua. “He sanovat, että se on turvallista, mutta jos joku todella haluaa, hän löytää kyllä tavan. Sitä riskiä en vain halua ottaa.”
Hän huomaa kuitenkin, että maailma hänen ympärillään muuttuu. Yhä useampia pankkikonttoreita katoaa, ja jopa yksinkertaiset asiat, kuten saldon tarkistaminen, tulevat vaikeammiksi ilman internetiä. “Viimeksi seisoin kolmekymmentäviisi minuuttia jonossa yksinkertaista tilisiirtoa varten. Nuoremmat ihmiset eivät ymmärrä, miksi en vain mene verkkoon.”
Silti Peter pitää kiinni valinnastaan. “Ymmärrän, että verkkopankki on kätevää monille ihmisille, mutta minusta se ei tunnu turvalliselta. Ehkä olen vanhanaikainen, mutta arvostan henkilökohtaista yhteyttä. Jos haluan nähdä rahani, menen mieluummin pankkiin ja puhun jonkun kanssa.”
Peter ymmärtää, että hän saattaa olla yksi harvoista, jotka vielä ajattelevat näin, mutta se ei häntä haittaa. “Kyse on minun rahastani, minun tulevaisuudestani. Olen tehnyt kovasti töitä ja haluan varmistaa, että kaikki on hyvin järjestetty. Jos se tarkoittaa, että minun on käytävä useammin pankissa, se on ihan okei.”
Hänen lapsensa jatkavat hänen kannustamistaan, mutta Peter pysyy järkähtämättömänä. “He tarkoittavat hyvää, sen tiedän. Mutta niin kauan kuin voin, jatkan kuin olen aina tehnyt. En halua huolehtia hakkereista ja verkkopettureista. Minulle tämä toimii vielä hyvin.”
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
