Patricia, 45-vuotias, tunnettiin lämpimänä naisena, mutta viime vuosina hänessä vaikutti tapahtuneen jokin perustavanlaatuinen muutos. Viha oli hitaasti mutta varmasti vallannut hänen elämänsä. Se ei ollut vain hetkellinen turhautuminen; se oli jatkuva, pinnan alla kytevä raivo, joka vaanisi aina. Mikä Patriciaa eniten turhautti, oli tunne, ettei hän pystynyt hallitsemaan sitä.
Vihan hiipiminen elämään
Se alkoi hänen avioeronsa jälkeen, tuskallinen prosessi, joka oli syvästi heikentänyt hänen luottamustaan ihmisiin. Hänen entinen miehensä ei ollut ainoastaan hajottanut heidän avioliittoaan vaan myös rikkoen hänen itsetuntonsa. Aluksi Patricia kohdisti vihansa häneen. Hän tunsi itsensä petetyksi ja pettyneeksi. Mutta ajan myötä hän alkoi kääntää samaa vihaa itseensä. Miksei hän ollut aikaisemmin nähnyt, millainen mies hän todella oli? Miksi hän oli antanut itsensä tulla harhaanjohdetuksi?
Viha pysyi, vaikka hän yritti jatkaa elämäänsä eteenpäin. Pienissä päivittäisissä ärsytyksissä, kuten liikenteen perävaunussa tai hitaassa kassatyöntekijässä supermarketissa, Patricia tunsi verensä kiehuvan. Näytti siltä, että jokainen yksityiskohta, kuinka pieni tahansa, ajoi hänet äärimmilleen.
Viha ja syyllisyys
Kotona myös hänen perheensä huomasi sen. Hänen tyttärensä kysyi eräänä päivänä, miksi hän oli aina niin vihainen. Tämä huomautus kosketti häntä syvästi. Patricia tiesi, ettei hän halunnut olla vihainen lapsilleen, mutta silti häneltä usein lipsahti terävä huomautus tai tiuskaisu. Ja aina sen jälkeen seurasi syyllisyys, joka kasaantui sen vihan päälle, jota hän jo tunsi.
Yrittäessään löytää vastauksia, Patricia varasi ajan lääkärille. Hän halusi tietää, voisiko hänen vihansa johtua hormonaalisista vaihteluista. Lääkäri kuunteli, mutta ei löytänyt mitään poikkeavaa. “Ehkä mindfullness auttaisi,” ehdotti lääkäri. Patricia kokeili sitä, mutta rauhan sijaan hiljaisuus näytti vain lisäävän hänen turhautumistaan. Tuntui kuin hänen omat ajatuksensa olisivat hänen suurin vihollisensa.
Ratkaisujen etsimistä
Patricia päätti mennä terapiaan. Hänen terapeutinsa pyysi häntä tarkastelemaan lapsuuttaan. Hän ajatteli äitiään, joka oli myös usein vihainen. Ehkä hän oli tiedostamattaan omaksunut nämä mallit. Mutta tämä ajatus teki hänet vain vihaisemmaksi. Oliko hänen nykyinen tilansa todella jonkun toisen syy? Ja jos oli, mitä hyötyä oli sen tietämisestä?
Terapeutti antoi hänelle harjoituksia: hengittää löytääkseen rauhan, pitää päiväkirjaa tunteidensa ilmaisemiseksi ja tehdä lista asioista, joista hän oli kiitollinen. Patricia kokeili niitä, mutta usein ne tuntuivat turhanaikaisilta. Viha oli niin syvällä, ettei mikään harjoitus tuntunut saavuttavan sitä.
Taistelu itsensä kanssa
Patriciasta tuntui, että hän oli vangittuna omiin tunteisiinsa. Hän halusi olla lapsilleen lämmin ja rakastava äiti, mutta viha varjosti hänen hyviä aikomuksiaan. Hänen ympärillään olevat ihmiset sanoivat usein, että hänen pitäisi “vain päästää irti”, mutta se vaikutti helpommin sanotulta kuin tehdyltä. Kuinka päästät irti jostain, joka jatkuvasti kalvaa sinua?
Toisinaan Patricia haaveili siitä, kuka hän oli ennen: nainen, joka nautti pienistä hetkistä, joka nauroi ilman syytä. Nyt tuo versio itsestään tuntui kaukaiselta, lähes saavuttamattomalta. Siitä huolimatta hän ei antanut periksi. Hän tiesi olevansa velkaa itselleen ja lapsilleen jatkaa taistelua. Vähitellen hän alkoi hyväksyä, että viha ei ehkä täysin katoaisi, mutta hänen täytyisi vain oppia elämään sen kanssa.
Varovainen uusi alku
Patricia päätti työskennellä askel kerrallaan löytääkseen tasapainon. Hän otti enemmän aikaa itselleen, kävelläkseen tai lukeakseen kirjaa. Hän harjoitteli vähemmän impulsiivista reagointia, vaikka se olikin vaikeaa. Ja vaikka hän tiesi, ettei hänen vihansa koskaan täysin katoaisi, hän tunsi pitkästä aikaa pientä toivoa.
Se ei ollut helppo tie, mutta Patricia oppi, ettei hänen tarvinnut määritellä itseään vihansa kautta. Pienin voitoin ja paljon kärsivällisyyttä hän rakensi uuden elämän. Elämän, jossa viha oli ehkä osa häntä, mutta ei enää pääosassa.
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
