Tatuointien maailmassa Melissa Sloan (46) on merkittävä henkilö. Peräti 800 tatuointia, mukaan lukien kolme kerrosta mustetta hänen kasvoillaan, tekevät hänestä elävän taideteoksen.
Mutta ainutlaatuisesta ulkonäöstään ja intohimostaan keholle tehtävään taiteeseen huolimatta Melissalla on vaikeuksia löytää työtä. Hän uskoo, että hänen tatuointinsa vaikuttavat suuresti hänen työnhakuunsa ja että yhteiskunnan näkemykset tatuoinneista rajoittavat hänen mahdollisuuksiaan löytää työtä.
Melissa aloitti matkansa tatuointien maailmaan 20-vuotiaana. Se, mikä aluksi alkoi satunnaisena kiinnostuksena, kasvoi pian riippuvuudeksi. ”Siitä lähtien, kun olin 20-vuotias, olen edennyt jatkuvasti eteenpäin tatuoinnissa”, Melissa kertoo.
”Nyt minulla on kolme kerrosta mustetta kasvoillani ja jatkossa vanhoja malleja peitetään uusilla.” Hänen laaja tatuointikokoelmansa on syvästi muokannut hänen elämäänsä ja identiteettiään. Hän aikoo jatkaa tatuointien ottamista 70-vuotiaaksi asti, peittäen jokaisen ihon palan.
Melissa oli aiemmin töissä vessansiivoojana. Tämä tehtävä, vaikka se olikin vaatimaton, antoi hänelle mahdollisuuden ansaita elantonsa ja huolehtia kahdesta lapsestaan. Valitettavasti tämä kausi päättyi hänen irtisanomiseensa.
”Se oli vaikea aika”, hän muistelee. ”Minut irtisanottiin, koska väitettiin, etten tehnyt työtäni hyvin. Tiedänkö, vaikuttivatko tatuointini tähän, en ole varma, mutta se on kysymys, joka kummittelee minua.” Vaikka hänen edellisellä työnantajallaan itselläänkin oli paljon tatuointeja, Melissa uskoo edelleen, että hänen ulkonäkönsä oli roolissa hänen irtisanomisessaan.
Irtisanomisensa jälkeen Melissalla on ollut vaikeuksia löytää uutta työtä. ”Olen jopa hakenut uuteen työnhakukierrokseen paikalliseksi vessansiivoojaksi,” hän sanoo. ”Mutta joka kerta minulle kerrotaan, etteivät he halua minua tatuointieni vuoksi.”
Nämä kokemukset tekevät selväksi, että Melissa tuntee olevansa rajoittunut yhteiskunnan tatuointeihin liittyvien ennakkoluulojen takia. Vaikka hän on valmis ottamaan vastaan minkä tahansa saatavilla olevan työn riippumatta sen luonteesta, hän ei löydä menestystä.
Melissan tatuoinnit eivät vaikuta pelkästään hänen työmahdollisuuksiinsa vaan myös hänen sosiaaliseen elämäänsä. Hän kertoo, että monet hänen ympäristöstään reagoivat häneen negatiivisesti. ”Kulmilla on paljon juoruja minusta,” hän selittää.
”Jotkut sanovat, etten ole koskaan ollut töissä, mikä ei ole missään nimessä totta. Jopa paikallinen pubi ja lasteni koulu eivät ole halunneet hyväksyä minua. Ovet pysyvät minulle suljettuina, usein ulkonäköni vuoksi.”
Jopa tatuointiharrastajien keskuudessa Melissa löytää vähän hyväksyntää. ”Tatuointistudiot sulkevat ovensa minulta,” hän sanoo.
”He ovat sitä mieltä, että olen mennyt liian pitkälle kehon taiteessani eivätkä halua olla siinä osallisina.” Tällainen syrjintä sekä tavallisilta työpaikoilta että erikoistuneilta tatuointistudioilta korostaa yhteiskunnallisia esteitä, joita extreme-tatuointeja omaavat ihmiset voivat kohdata.
Melissa on päättänyt jatkaa intohimoaan tatuointeihin. Haasteista huolimatta hän pitää kiinni unelmastaan peittää jokainen ihoalueensa taiteella.
”Ihmiset sanovat, että näytän smurffilta, koska kasvoni ovat nyt siniset,” hän kertoo hymyillen. ”Mutta sillä ei ole minulle väliä. Tämä on sitä, mitä olen ja mitä haluan. Jos joku tarjoaa minulle huomenna työtä, otan sen molemmin käsin, riippumatta siitä, mitä se on.”
Melissa Sloanin tarina valottaa tärkeää kysymystä nyky-yhteiskunnassa: kuinka hyvin yhteiskunnalliset normit ja henkilökohtaiset valinnat suhtautuvat työllisyyteen ja sosiaaliseen hyväksyntään?
Huolimatta laajasta tatuointikokoelmastaan ja menneestä kovasta työstään Melissa kohtaa esteitä, jotka vaikuttavat hänen uraansa ja sosiaaliseen elämäänsä.
Hänen kokemuksensa muistuttavat meitä siitä, että vaikka tatuoinnit ovat yhä tavallisempia, niihin liittyy edelleen paljon ennakkoluuloja ja haasteita niille, jotka ilmaisevat itseään poikkeuksellisella tavalla. Se on vetoomus suurempaan hyväksyntään ja ymmärrykseen yksilöille, jotka kulkevat ainutlaatuista polkuaan, riippumatta ulkonäöstään.
Melissan tilanne herättää kysymyksiä siitä, kuinka kattava yhteiskuntamme todella on. Vaikka tatuoinnit ovat monille jo osa katukuvaa, vaikuttaa siltä, että on yhä olemassa rajoja sille, mitä pidetään ’hyväksyttävänä’.
Kuten Melissa, joka ilmaisee itseään äärimmäisesti kehon taiteen kautta, kohtaa usein ymmärtämättömyyden, hylkäämisen ja sosiaalisen syrjään jäämisen muureja.
Hänen tarinansa osoittaa, että ulkonäkövalinnat vaikuttavat edelleen voimakkaasti siihen, kuinka ihmisiä arvioidaan – jopa tärkeämpää kuin työkokemus tai panos. Se on haastava signaali siitä, että ulkonäkö määrää edelleen, kuka saa osallistua ja kuka jä ä ulkopuolelle.
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
