Äidiksi tuleminen tuo mukanaan paljon muutoksia. Ei pelkästään jokapäiväiseen elämään, vaan myös suhteisiin perheen ja ystävien kanssa.
Nuori äiti jakoi tarinansa neuvontapalstalla. Hän oli ollut naimisissa kymmenen vuotta ja heillä oli miehensä kanssa kuuden kuukauden ikäinen iloinen vauva. Miehen ollessa usein poissa kotoa, hän työskenteli kiireisessä toimistotyössä.
Äskettäin hänen anoppinsa jäi eläkkeelle ja tarjoutui innokkaasti auttamaan vauvan kanssa. Hän ei ainoastaan huolehtinut lapsenlapsestaan, vaan hoisi myös monia kotitaloustöitä. Hän laittoi ruokaa, siivosi ja tiskasi.
Aluksi äiti oli todella iloinen avusta. Se antoi hänelle rauhallisen tunteen, kun tiesi vauvan olevan hyvissä käsissä. Hänen anoppinsa oli kokenut ja näytti huolehtivan lapsenlapsestaan rakkaudella.
Kuitenkin kaikki muuttui, kun anoppi teki yllättävän pyynnön. Hän pyysi korvausta ajasta, jonka hän vietti lapsenlapsensa kanssa.
Äiti ei voinut uskoa kuulemaansa. Hänen oma isoäitinsä oli aikanaan hoitanut häntä ilmaiseksi. Hän itse oli myös nuorena huolehtinut sisaruksistaan saamatta siitä maksua. Ajatus siitä, että isovanhempi pyysi rahaa lapsenlapsesta huolehtimisesta, tuntui hänestä oudolta ja tuskalliselta.
Hän päätti keskustella asiasta miehensä kanssa. Hämmästyksekseen miehensä oli täysin äitinsä kannalla. Mies piti loogisena, että hänen äitinsä saisi maksun.
Mies huomautti, että jos hänen äitinsä ei haluaisi hoitaa lasta, heidän pitäisi palkata joku muu. Ammattimainen lastenhoitaja olisi vielä kalliimpi. Hänen äitinsä ei ainoastaan hoitanut vauvaa, vaan otti myös monia muita tehtäviä hoidettavakseen. Miestä oli oikeudenmukaista antaa hänelle taloudellinen korvaus.
Nuori äiti ei tiennyt, mitä tehdä. Hän tunsi olevansa revittynä periaatteidensa ja tilanteen käytännön puolen välillä.
Hän mietti, liioitteliko hän. Oliko niin outoa, että hänen anoppinsa halusi saada maksua? Vai oliko normaalia, että isovanhempi hoitaa lapsenlastaan ilman korvausta?
Hänen tuttavapiirissään kukaan ei ollut aiemmin kokenut mitään vastaavaa. Myös hänen ystävänsä pitivät asiaa haastavana.
Neuvontapalstalla hän sai erilaisia reaktioita. Jotkut ihmiset pitivät itsestään selvänä, että isovanhemmat hoitivat lapsenlapsiaan ilmaiseksi. Toiset taas ajattelivat, että se riippui tilanteesta.
Yksi neuvo erottui joukosta. Eräs lukija ehdotti, että hän kävisi avoimen ja rehellisen keskustelun anoppinsa kanssa. Ehkä he voisivat löytää kompromissin yhdessä.
Jos hänen anoppinsa hoiti lasta, mutta tunsi olevansa alipalkattu, se voisi vaikuttaa tunnelmaan. Keskustelu voisi kirkastaa ilmaa ja luoda molemminpuolista ymmärrystä.
Ehkä hänen anoppinsa tunsi olonsa ylikuormitetuksi ja raha oli hänen tapansa ilmaista, ettei hän tuntenut itseään arvostetuksi.
Eräs toinen reaktio korosti, että lapsenvahtina oleminen tulisi olla valinta. Jos isovanhempi teki sen rakkaudella ja näki sen laatuaikana lapsenlapsen kanssa, ei maksua tarvittaisi. Mutta jos häneltä odotettiin enemmän, korvaus voisi olla ymmärrettävä.
Äiti jäi epäröimään. Hän ei halunnut riidellä anoppinsa kanssa, mutta ei myöskään maksaa jostain, mikä hänestä tuntui itsestään selvältä.
Mitä tekisitte tässä tilanteessa? Tuleeko isovanhemmalle maksaa lapsenlapsesta huolehtimisesta, vai kuuluuko se isovanhemman rooliin?
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
