Joka viikko hänen esimiehensä esittää saman kysymyksen. “Voitko tehdä enemmän tunteja, Noor?” Hän saa aina saman vastauksen: “Ei.” Noor on 47-vuotias ja työskentelee 24 tuntia viikossa kotihoidossa. Hänen työnsä on intensiivistä sekä fyysisesti että henkisesti. Henkilökunnan puute ei tee siitä helpompaa, varsinkin nyt kun hänen työnantajansa on lähettänyt kaikki freelancerit pois. Mutta mikä hänelle todella painaa, on se, ettei hän juurikaan saavuta taloudellista edistystä, jos tekee enemmän töitä.
“En olisi koskaan uskonut sanovani tätä”, Noor kertoo, “mutta jos teen enemmän tunteja, minulle jää kuukauden lopussa vähemmän käteen.”
Noorin laskelma
Noor selittää sen yksinkertaisesti: osa-aikatyöllään hän ansaitsee 2 100 euroa netto. Lisäksi hän saa 450 euroa vuokratukea, 900 euroa lapsiperheiden tukea ja 110 euroa terveydenhuollon tukea. Yksinhuoltajana kahdelle teini-ikäiselle hän selviää juuri ja juuri.
“Jos työskentelen enemmän”, Noor sanoo, “tuloni nousevat, mutta menetän suuren osan tuista. Lisäansio menee melkein kokonaan veroihin ja poistuvien tukien myötä. Netto ei tuota minulle mitään. Itse asiassa, minulle jää todennäköisesti vähemmän käteen. Miksi tekisin niin?”
Hän tuntee joskus syyllisyyttä nähdessään kuinka suuri työpaine hänen tiimissään on. Vanhukset odottavat pidempään apua ja hänen kollegansa tekevät tuplavuoroja. “Sydämeni sanoo joskus: ‘Auta, ota lisää tunteja.’ Mutta järkeni sanoo: ‘Siinä ei ole järkeä.'”
Suurempi ongelma
Noorin tilanne ei ole poikkeus. Monet ihmiset Alankomaissa, erityisesti naiset, työskentelevät osa-aikaisesti, koska taloudellisesti ei yksinkertaisesti kannata työskennellä enemmän. Vero- ja tukijärjestelmä tekee etenemisen vaikeaksi.
“Tuntuu melkein kuin sinua rangaistaisiin, jos haluat tehdä enemmän”, Noor sanoo. “‘Köyhyysloukku’ on juuri sitä mitä se on. Sinä vain putoat siihen.”
Hän näkee sen myös muualla. Lapset saavat opetusta liian suurissa luokissa, leikkauksia lykätään ja bussit kulkevat harvemmin. “Yhteiskunta tarvitsee ihmisiä, mutta niin kauan kuin järjestelmä on tällainen, me jumitamme.”
Noor kohauttaa olkiaan. “Haluaisin työskennellä enemmän, todella. Mutta miksi juosta lujempaa, jos taannumme? Se on kuin taistelu, jota et voi voittaa.”
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
