Milou (53) pidätettiin äskettäin lehdistössä kalliin rotukissan varastamisesta. Mutta tarina varkauden takana on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Milou väittää, että hänen tekonsa johtui säälistä perheen lapsia kohtaan, joilla kissa oli.
Mikä tekee hänen motiivistaan entistä monimutkaisemman, on se, että vanhemmat itse asiassa laiminlöivät kissan. Eläin oli sairas, laiha eikä selvästikään saanut enää rakkautta tai huolenpitoa. Milou tunsi, että hänen oli pakko pelastaa eläin, mutta hänen ratkaisunsa – kissan varastaminen – herättää kysymyksiä moraalisten tekojen rajoista, kun eläimet ovat vaarassa.
Laiminlyönnin ensimmäiset merkit
Kun Milou tapasi perheen ensimmäistä kertaa, rotukissa oli vielä ylpeä ja terve eläin. Lapset olivat saaneet eläimen lemmikiksi, ja perhe vaikutti aloittavan uuden tulokkaan kanssa hyvällä alulla. Mutta pian alkoi esiintyä merkkejä laiminlyönnistä.
Milou, joka oli ollut ystävä perheen kanssa jonkin aikaa, huomasi, että kissa sai yhä vähemmän huomiota. Eläin laihtui ajan myötä, sen turkki villiintyi ja takut tulivat yhä selvemmin esiin.
“Kissa oli aina hyvin hoidettu, kun se tuli heille,” sanoo Milou. “Mutta vähitellen aloin huomata, että jokin oli vialla. Kissa tuli yhä hiljaisemmaksi, sen silmät olivat himmeät ja turkki oli sotkuinen. Aluksi ajattelin, että ehkä se oli väliaikaista, mutta tilanne paheni. Päätin käydä useammin katsomassa, hoidettiinko eläintä vielä hyvin.”
Yhä pahentuva tilanne
Ajan myötä Miloulle tuli selväksi, että eläintä ei hoidettu hyvin. Vanhemmat sanoivat, että he olivat kiireisiä töiden ja henkilökohtaisten asioiden kanssa, mutta Milou alkoi epäillä, ettei tämä ollut koko tarina.
Hän sai selville, että lapset hoitivat eläintä vielä mielellään, mutta heidän vanhempansa kiinnittivät kissaan yhä vähemmän huomiota.
“Kävin lopulta päivittäin katsomassa, miten kissan laita oli,” kertoo Milou. “Kysyin lapsilta, miten lemmikkinsä voi, mutta he eivät oikein tienneet, mitä sanoa. Näytti siltä, ettei vanhemmat ottaneet heidän huoltaan vakavasti. He eivät antaneet kissalle tuskin ruokaa ja sen turkki huononi päivä päivältä.”
Eräänä päivänä, kun Milou näki kissan, hän oli järkyttynyt. Eläin oli pahasti laihtunut ja siinä oli selvät laiminlyönnin merkit.
“Se oli kauheaa nähdä. Kissa oli nyt niin laiha, että näki sen luut. Sen silmät olivat lähes näkymättömät takut turkissa. En ollut koskaan nähnyt kissaa sellaisena ja tiesin, että jotain piti tapahtua.
Lapset kertoivat, etteivät voineet tehdä mitään, mutta näin, että he olivat huolissaan. He halusivat auttaa sitä, mutta näytti siltä, ettei kukaan oikeasti kuunnellut heitä.”
Päätöksenteon hetki
Eräällä vierailullaan, kun Milou jälleen tapasi kissan kurjassa tilassa, hän päätti tehdä jotain asialle. Kissa oli liian heikko jäädäkseen enää samoihin olosuhteisiin, ja Milou tunsi syvää kiireellisyyttä puuttua asiaan.
“Se oli hetki, jolloin tiesin, etten voinut enää odottaa,” sanoo Milou. “Talossa oli tappava hiljaisuus. Vanhemmat olivat liian kiireisiä muiden asioiden kanssa ja lapsilla ei ollut ääntä. Kissa oli nyt niin heikko, ettei se tuskin enää pystynyt liikkumaan.”
Miloulle tuli selväksi, että eläin selviäisi hengissä vain, jos joku veisi sen pois. “Tunsin, että minun oli tehtävä jotain. Jos en tekisi mitään, kissa ei todennäköisesti selviäisi paljon pidempään. En voinut enää katsoa, miten eläin jäi oman onnensa nojaan. En voinut sietää sitä.”
Milou, joka oli kuullut aiemminkin lemmikkien laiminlyöntitapauksista, tiesi, että tällaisissa tilanteissa oli aina vaihtoehto ottaa yhteyttä eläinsuojeluviranomaisiin. Mutta hänen mielestään se ei ollut tarpeeksi nopeaa.
Hänestä tuntui, että hänen ainoa vaihtoehtonsa oli pelastaa eläin itse. “Päätin ottaa kissan mukaani. Tiesin, että se oli lainvastaista, mutta minulla oli vain tunne, että minun oli tehtävä se. Se tuntui ainoalta ratkaisulta eläimen ja lasten kannalta.”
Teko: varkaus
Samana iltana Milou otti kissan mukaansa. Hän ei nostanut minkäänlaisia hälytyksiä, vaan toimi puhtaasti huolesta eläimestä. “Tiesin, että se oli väärin,” sanoo Milou. “Mutta minusta tuntui, että se oli ainoa asia, jonka voisin tehdä.
Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa. Eläin oli vaarassa, enkä voinut odottaa, että viranomaiset puuttuisivat asiaan. Halusin vain, että kissa saisi mahdollisuuden toipua.”
Kun hän oli ottanut kissan, Milou vei sen paikalliselle eläinlääkärille. Lääkäri oli järkyttynyt kissan tilasta. “Eläin oli erittäin huonossa kunnossa,” sanoo eläinlääkäri. “Oli selvää, että eläin ei ollut saanut asianmukaista hoitoa pitkään aikaan. Se oli kuivunut, aliravittu ja sen turkki oli pahasti laiminlyöty. Oli hyvä, että Milou puuttui asiaan, sillä kissa tarvitsi todella lääketieteellistä hoitoa.”
Vanhempien reaktio
Kun kissan vanhemmat huomasivat, että heidän lemmikkinsä oli hävinnyt, he ryhtyivät toimiin, mutta eivät ilman vastarintaa. Lasten äiti myönsi, että virheitä oli tehty, mutta lisäsi, että he eivät tehneet sitä tarkoituksella.
“Emme todellakaan tajunneet sitä. Emme tarkoittaneet laiminlyödä sitä näin, mutta meillä oli niin kiire muiden asioiden kanssa,” sanoo hän. “Ymmärrämme nyt vasta, kuinka paha tilanne oli.”
Vanhemmat myöntävät, etteivät antaneet kissalle sitä hoitoa, mitä se tarvitsi. “Emme antaneet sille tarpeeksi huomiota,” sanoo perheen isä. “Olemme pahoillamme, että se meni näin pitkälle. Ajattelimme, että se pääsee vanhaan rytmiinsä, mutta emme huomanneet merkkejä.”
Seuraukset ja reaktiot
Tapaus ei aiheuta ainoastaan oikeudellisia seuraamuksia Miloulle, vaan herättää myös tärkeän keskustelun lemmikkien laiminlyönnistä ja lemmikkien omistajien vastuusta.
Eläinsuojelujärjestöt huomauttavat, että laiminlyönti on usein hiljainen prosessi, joka tapahtuu huomaamatta, ja omistajat usein jäävät huomiotta merkeiltä.
“Se on hiljainen rikos”, sanoo eläinoikeusaktivisti Emma Dierenbescherming Nederlandista. “Monet ihmiset eivät ymmärrä, että laiminlyönti ei aina tapahdu tarkoituksella, mutta se on
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
