Rauha uudessa kodissa

Mila ja hänen ystävänsä Tobias ovat neljä viikkoa sitten tulleet vanhemmiksi ensimmäiselle lapselleen, ihanalle pojalle. “Olin valmistautunut rankkaan synnytyksen jälkeiseen aikaan, kun kuulin tarinoita kyynelistä, unettomista öistä ja epävarmuuksista. Mutta oikeastaan voin loistavasti. Kaikki sujuu hyvin, ja nautin jokaisesta hetkestä. Silti on jotain, mikä todella kosketti minua ja jäänyt pyörimään mieleeni: Tobiaan siskon reaktio, kun kerroimme poikamme nimen…”

Rauha uudessa kodissa

Viime vuosi oli jo suuri muutos Milalle ja Tobiaalle. “Olemme muuttaneet suuresta kaupungista rauhalliseen kylään maaseudulle. Kaupunki oli mukava, mutta halusimme lisää tilaa ja rauhaa. Nautin siitä erityisesti raskauden aikana. Minulla oli kaikki aika tehdä uudesta kodistamme viihtyisä ja todella nauttia tästä erityisestä ajasta. Tobias työskenteli paljon, joten pystyin täysin keskittymään valmistautumiseen poikamme tuloon.”

Nimi, jolla on merkitys

Yksi Milalle tärkeimmistä tehtävistä äitiyslomansa aikana oli valita nimi lapselleen. “Oikeastaan olen tiennyt jo vuosia, miten halusin kutsua poikaani: Salvador. Isoisäni, joka oli merkittävässä roolissa elämässäni, oli nimeltään niin. Hän oli portugalilaista alkuperää ja kuoli, kun olin juuri täyttänyt kaksikymmentä. Olin luvannut hänelle kuolinvuoteellaan, että nimeäisin lapseni hänen mukaansa. Mutta Tobias epäröi. Hänestä se kuulosti hieman vanhanaikaiselta. Hän kuitenkin huomasi, kuinka tärkeää se minulle oli, ja lopulta hän suostui. ‘Se on kaunis nimi ja sillä on tarina,’ hän sanoi. Se teki minut niin onnelliseksi.”

Kivulias reaktio

Kun heidän poikansa Salvador oli syntynyt, Mila ja Tobias olivat todella ylpeitä esitellessään hänet perheelleen. “Soitimme ensin Tobiaan siskolle, Emmalle. Olin niin iloinen saadessani kertoa hänelle hienon uutisemme. Mutta kun paljastimme poikamme nimen, tapahtui jotain, mitä en koskaan olisi odottanut. Emma alkoi nauraa äänekkäästi. Hän kysyi, oliko se vitsi. Sydämeni särkyi sillä hetkellä.”

Emman reaktio ei jäänyt pelkkään nauruun. “Hän jatkoi vielä. ‘Aiotteko kutsua häntä Saliksi vai joksikin muuksi? Koska nimellä ‘vador’ lopussa hän varmasti kiusataan.’ Se teki niin kipeää. Olin juuri tuonut lapsen maailmaan, ja perheenjäsenen ensimmäinen reaktio oli loukkaus. Lopetin puhelun ja olin ihan murtunut.”

Unohtaa ja antaa anteeksi?

Tobias yritti lohduttaa Milaa. “Hän sanoi, että minun ei pitäisi ottaa Emmaa liian vakavasti. Hän on 28, sinkku ja asuu vielä jaetussa asunnossa kämppisten kanssa. ‘Hän on vain töykeä eikä mieti,’ hän sanoi. Ehkä hän oli oikeassa, mutta en voinut päästää asiasta irti. Tämä oli poikamme, jolla on nimi, joka merkitsee minulle niin paljon. Miten hän saattoi reagoida niin?”

Onneksi toiset reagoivat positiivisesti. “Äitini alkoi itkeä kuullessaan, että olin nimennyt Salvadorin isoisän mukaan. Tobiaan vanhemmat ja ystäväni pitivät sitä myös kauniina ja erityisenä. Se teki Emman reaktion kivusta hieman vähemmän terävä, mutta se jäi silti vaivaamaan.”

Sovinnon yritys

Viikko puhelun jälkeen Emma tuli vierailulle vauvan luo. “Olin hermostunut, mutta tiesin, että hän halusi nähdä veljenpoikansa. Hän seisoi oven edessä kukkien ja pehmolelun kanssa. ‘Mila, olen pahoillani,’ hän sanoi heti. ‘Minun ei olisi koskaan pitänyt reagoida niin. Ymmärrän nyt, kuinka erityinen tämä nimi on teille.’ Hänen anteeksipyyntönsä vaikuttivat vilpittömiltä, ja arvostin sitä, että hän näki vaivaa tullakseen käymään. Mutta rehellisesti? En unohda hänen ensimmäistä reaktiotaan helposti. Ehkä se tarvitsee aikaa.”

Vaikka Mila yrittää katsoa eteenpäin, tuo ikävä ensivaikutelma jää silti mieleen. “Toivottavasti Salvador kasvaa perheessä, joka omaksuu hänen nimensä. Ja toivottavasti Emma oppii ajattelemaan ensin ja puhumaan sitten.”

Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!