Marie, 43-vuotias äiti, on dilemman edessä, joka voi muuttaa hänen päivittäistä elämäänsä merkittävästi. Mahdollinen alaikärajan asettaminen sähköpyörille tarkoittaisi, että hänen poikansa, joka käy päivittäin sähköpyörällä koulussa, ei pian enää voisi matkustaa itsenäisesti.
“Jos sähköpyörille tulee alaikäraja, poikani ei voi pyöräillä kouluun,” sanoo Marie huolestuneena. Hänelle sähköpyörä ei ole ylellisyystuote, vaan välttämättömyys, joka helpottaa huomattavasti perheen arkea.
Marien poika on jo muutaman vuoden ajan mennyt sähköpyörällä kouluun. Koska matka hänen yläkouluunsa on yli 15 kilometriä ja koska hänen pitää lähteä joka aamu aikaisin, sähköpyörän hankkiminen oli nopea ratkaisu.
“Ei ole yksinkertaisesti realistista viedä häntä autolla joka aamu ja hakea iltapäivällä,” selittää Marie. Lisäksi pyöräily lisää pojan itsenäisyyden ja vastuun tunnetta, mikä on kehitykselle erittäin tärkeää.
“Hän tuntee olevansa vapaa menemään kouluun omalla kädellä eikä ole riippuvainen meistä vanhempina,” hän lisää.
Mahdollinen uusi lainsäädäntö, joka kieltäisi tiettyä ikärajaa nuorempia ajamasta sähköpyörillä, tuntuu Marielle suurelta rajoitukselta. “Yritämme kasvattaa lapsemme mahdollisimman itsenäisiksi, ja sähköpyörän käyttö on suuri osa sitä,” hän sanoo.
Hänen pojalleen se tarkoittaisi askelta taaksepäin itsenäisyydessä ja vapaudessa. Hän ei enää voisi tulla kouluun ilman apua, mikä tarkoittaisi perheelle tarvetta etsiä muita – vähemmän tehokkaita – kuljetusvaihtoehtoja.
Yksi Marien suurimmista vastaväitteistä sähköpyörien mahdolliselle alaikärajalle on, että monien perheiden todellisuutta ei oteta huomioon.
“Monet vanhemmat kohtaavat saman haasteen kuin me. Pitkät matkat kouluihin ja urheilukerhoihin tekevät sähköpyörästä käytännöllisen ratkaisun, jolla lapset voivat matkustaa itsenäisesti,” hän huomauttaa.
Marie pelkää, ettei hallitus ota riittävästi huomioon tällaisen toimenpiteen vaikutuksia perheiden päivittäiseen logistiikkaan. Auto ei ole heille vaihtoehto, ei liikenteen eikä nousevien polttoainehintojen vuoksi. “Sähköpyörä on monissa tapauksissa paitsi helpompi, myös kestävämpi,” Marie korostaa.
Lisäksi Marie näkee sähköpyörän edut terveyden ja liikunnan kannalta. Vaikka sähköpyörä vaatii vähemmän fyysistä ponnistelua kuin tavallinen pyörä, hänen poikansa pysyy liikkeessä.
“Hän on paljon ulkona ja saa päivittäin annoksen raitista ilmaa. Sen sijaan, että istuisi sisällä koko päivän, hänellä on ainakin tuo hetki fyysistä aktiviteettia,” hän sanoo.
Hänelle se on tärkeää, etenkin aikana, jolloin lapsia houkuttelevat yhä enemmän ruudut ja paikallaan olo. Sähköpyörä on tapa löytää tasapaino mukavuuden ja liikunnan välillä.
Marie ymmärtää liikenneturvallisuuteen liittyviä huolia, jotka ovat mahdollisen sähköpyörien alaikärajan asetuksen taustalla. Hän tunnustaa, että on ollut onnettomuuksia, joissa nuoria pyöräilijöitä on ollut osallisena, ja että sähköpyörän nopeuteen liittyy tiettyjä riskejä.
“Ymmärrän, että turvallisuuden on oltava etusijalla,” hän sanoo. “Mutta mietin, onko alaikäraja paras ratkaisu. Voit myös harkita valistuskampanjoita tai erityisiä turvallisuussääntöjä nuorille sähköpyöräilijöille.”
Marie on keskustellut aiheesta muiden vanhempien kanssa, ja mielipiteet ovat jakautuneet. Jotkut vanhemmat jakavat hänen huolensa, kun taas toiset tukevat ikärajaa. “Minulla on ystäviä, jotka kamppailevat saman ongelman kanssa, ja he ovat yhtä huolissaan kuin minä,” hän kertoo.
Jotkut harkitsevat jo muita kuljetusvaihtoehtoja, mutta monet tuntevat olevansa ahtaalla lakimuutosten mahdollisuuden vuoksi. Keskustelu sähköpyörästä koskee siten enemmän kuin vain kuljetusta; se koskee myös tapaa, jolla vanhemmat haluavat opettaa lapsilleen vastuullisuutta ja itsenäisyyttä.
Marie toivoo, että hallitus ottaa vanhempien ja lasten edut huomioon sähköpyöräsäädöksiä koskevassa päätöksenteossa. Hän kannattaa joustavampaa lähestymistapaa, jossa nuorille, joiden on käytettävä sähköpyörää pitkien matkojen vuoksi, jätetään tilaa.
“Olisi hienoa, jos räätälöinti olisi mahdollista,” hän sanoo. “Että lapset, jotka todella tarvitsevat sähköpyörää kouluun matkan vuoksi, saisivat edelleen mahdollisuuden matkustaa itsenäisesti.”
Marien mielestä on tärkeää voida selittää sähköpyörän merkitys hänen pojalleen ja heidän perheelleen, ja hän toivoo, että tämä ääni kuullaan.
Vaikka sähköpyörälainsäädännön tulevaisuus on epävarma, Marie pysyy toiveikkaana, että löytyy ratkaisu, joka huomioi perheiden tarpeet kuten heidänkin.
Hänelle sähköpyörä on enemmän kuin kulkuväline; se on tapa antaa pojalleen tila tutkia maailmaa itsenäisesti ja itsevarmasti.
Ajatus siitä, ettei hän pian ehkä enää pysty matkustamaan sillä tavalla kouluun, aiheuttaa huolta. “En halua rajoittaa hänen vapauttaan ja itsenäisyyttään, ja toivon, ettei se ole tarpeen,” hän sanoo päättäväisesti.
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
