Marianne on huolissaan tyttärestään Ilsestä. Ilse on 29-vuotias eikä hänellä ole vielä ollut pitkäaikaista suhdetta. “En halua pakottaa häntä, mutta en ymmärrä, miksei hän osoita kiinnostusta kumppania kohtaan. Haluan hänen olevan onnellinen, mutta Ilse ei näytä edes etsivän.”
Ystävien ja perheen kysymykset
Juhlissa Marianne saa usein samat kysymykset: “No, onko Ilsellä jo poikaystävää?” Nämä kommentit satuttavat häntä yhä enemmän. “Ilse on aina ollut itsenäinen henki. Lukiossa hän piti suhteita hölynpölynä. Hän ei ymmärtänyt, miksi hänen ystävänsä sitoutuivat, vaikka he voisivat vain pitää hauskaa. Ilsen elämässä vapaus on aina ollut etusijalla.”
Marianne ajatteli, että Ilsen asenne muuttuisi vuosien myötä. “Menin itse nuorena naimisiin, 22-vuotiaana. Se avioliitto epäonnistui, mutta myöhemmin löysin suuren rakkauteni, Ilsen isän. Koska sain varhain kokemuksia suhteista, ajattelin, että Ilselläkin olisi nuorena poikaystävä. Mutta niin ei käynyt.”
Elämä ilman vakituista kumppania?
Kaksikymppisenä Marianne alkoi tuntea olonsa epämukavaksi muiden kommenttien vuoksi. “Ilse tulee aina yksin perhejuhliin. Näen ihmisten katselevan ja tunnen heidän kysymyksensä ilman, että heidän tarvitsee kysyä. Joskus tuntuu, että ihmiset ajattelevat sen olevan minun syytäni, ettei hänellä ole ketään. Se sattuu, koska haluan vain, että hän löytää mukavan kumppanin. Kaipaan mukavaa vävyä.”
Ilse ei näytä olevan huolissaan mistään. Hän menee mielellään yksin juhliin ja vaikuttaa tyytyväiseltä elämäänsä. Mutta Marriannella on vaikeuksia hyväksyä sitä. “En voi kuvitella, että joku voisi oikeasti olla onnellinen yksin. En vain ymmärrä sitä ajatusta.”
Erilaisuus ja silti onnellinen
Ilsellä on aina ollut oma tyylinsä, ja se kiinnittää usein huomiota. “Hän käytti vuosia pelkkiä mustia vaatteita. Sitten tuli kausi, jolloin hän pukeutui ylisuuriin vaatteisiin, jotka kätkivät hänen vartalonsa kokonaan. Nyt hän on hulluna viisikymmenluvun muotiin, täyskelloihin ja vintage-kampauksiin. Ja aivan kuin se ei olisi tarpeeksi, hän otti myös suuren tatuoinnin. Joskus häpeän, kun näen, miten ihmiset puhuvat hänestä.”
Kun Marianne kysyy Ilseltä, miksei hän halua vakituista suhdetta, hän vastaa usein kepeästi. “Hän sanoo olevansa tyytyväinen, jos hänellä on silloin tällöin jonkinlainen suhde. Olen yrittänyt vakuuttaa hänelle, että vakituinen suhde on paljon kauniimpi. Mutta Ilse ei halua muuttaa ulkonäköään tai elämäntyyliään, eikä hän piittaa siitä, mitä muut ajattelevat.”
Marianne kamppailee tilanteen kanssa. “Haluan nähdä hänet onnellisena, mutta haluan myös ystävieni ja perheeni kommenttien loppuvan. Kuitenkin keskustelu Ilsen kanssa siitä aiheesta vaikuttaa mahdottomalta. Hän kulkee omaa polkuaan, enkä tiedä, totunko koskaan siihen.”
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
