Monille ihmisille loma on aika kokeilla uusia asioita. Opit tuntemaan muita ihmisiä, löydät kauniita paikkoja ja maistat ruokaa, jota et kotona koskaan syö. Mutta kaikki eivät katso sitä samalla tavalla. Jotkut ihmiset kaipaavat tuttua. Kuppi teetä, yksinkertainen voileipä ja hollantilainen peruna silloin tällöin.
Näin myös 67-vuotias Marianne de Groot Woerdenista. Toukokuussa hän varasi tyttärensä ja kahden serkun kanssa all-inclusive-loman hotelliin Etelä-Espanjassa, lähellä Málaga. Paperilla se kuulosti unelmalta: aurinko, meri, ruoka sisältyy hintaan eikä huolta. Mutta tuo unelma muuttui pian turhautumiseksi, kun kävi ilmi, että valikossa ei ollut ainuttakaan hollantilaista ruokaa. “Ei suklaahippuja, ei juustoa, ei kroketia. Edes tavallista ruskeaa leipää ei ollut. Minusta tuntui kuin olisin ollut toisessa maailmassa,” Marianne kertoo vilpittömän pettyneenä.
“Pelkkää riisiä ja outoja kastikkeita”
Jo ensimmäisestä aamiaisesta lähtien Marianne tunsi olevansa hukassa. “Eräänä aamuna vaihtoehtoina oli valkoisia papuja tomaattikastikkeessa, jotain, joka näytti munakkaalta, ja pieniä sämpylöitä ilman päällysteitä,” hän sanoo. “Ei maapähkinävoita, ei hilloa, eikä edes tavallista teetä. Kaikki oli mausteista tai hapanta. En voinut tehdä sillä mitään.”
Marianneillä on herkkä vatsa. Hän kärsii ärtyvän suolen oireyhtymästä ja hänen on oltava tarkka siitä, mitä hän syö. “En ole nirso, olen varovainen. Mutta siellä sitä ei ymmärretty ollenkaan,” hän sanoo. “Kaikki oli sekaisin eikä missään lukenut, mitä se oli. Se tekee siitä vaikeaa, varsinkin jos et puhu espanjaa.”
Mikä teki siitä vielä pahempaa: Mariannen mukaan illallinen koostui usein ruokalajeista, kuten paellasta, kalasta päineen, kylmistä salaateista tuntemattomilla vihanneksilla tai lihasta paksussa kastikkeessa. “Minulla ei ole mitään ulkomaista ruokaa vastaan, mutta joka päivä riisiä ja outoja kastikkeita? Se kävi yksinkertaisesti liian raskaaksi.”
Eräänä iltana hotelli järjesti ‘Espanjalaisen illan’. Marianne huokaa syvään ajatellessaan sitä. “He olivat tehneet tapaksia. Kaikki oli pienillä lautasilla. Oliiveja, makkaraa, mustekalaa. Asioita, joista en todellakaan pidä. Tunsin olevani hukassa omalla lomallani.”
“Kroketti tai perunamuusi olisi tehnyt ihmeitä”
All-inclusive-ruuan lupaus tarjosi hänelle aluksi rauhaa. “Ajattelin: sitten minun ei tarvitse huolehtia, aina on jotain, mistä pidän.” Mutta se oli suuri pettymys. “Kerran heillä oli ranskalaisia. Kerran! Ja ne olivat haalea ja löysä. Ei majoneesia, ei ketsuppia, ei mitään.”
Koska hän ei juurikaan voinut syödä buffetissa, Marianne päätti etsiä ulkopuolelta tutumpia makuja. “Lopulta etsin kolmesta eri supermarketista jotain hollantilaista ruokaa. Purkki maapähkinävoita tai jogurttia ilman lisättyjä makuja. Sitä ei vain ollut. Lopulta löysin saksalaisesta leipomosta hieman ruisleipää. Silloin olin melkein itkemässä onnesta.”
Ja se ei jäänyt pelkkään ruokaan. Myös juomat, jotka sisältyivät all-inclusive-pakettiin, olivat suuri pettymys. “Oli viiniä, olutta ja jotain, mitä he kutsuivat sangriaksi, mutta se maistui limonadilta oudon jälkimaun kanssa. Halusin vain lasin cassista tai kupin kahvia kuten kotona.”
Marianne arvostaa rentoutumisen ja rakenteen sekoitusta. Hän oli toivonut, että hotelli tarjoaisi hänelle sen varmuuden. “Ajattelin: mukavaa lukemista uima-altaalla, kolme ateriaa päivässä, hieman pelejä. Mutta kun olet nälkäinen, mikään ei ole hauskaa.”
“Tuolla rahalla olisin voinut mennä Texeliin”
Matka Etelä-Espanjaan maksoi Mariennelle yli 800 euroa. Siihen tuli vielä 60 euroa turistiveroa. Ja koska hänen oli ostettava ylimääräisiä ruokia ja juomia hotellin ulkopuolella, hän lopulta lisäsi lähes 500 euroa. “Tuolla rahalla olisin voinut mennä Texeliin. Siellä on ainakin kaalipataa, jos haluat,” hän sanoo olkiaan kohauttaen.
Marianne sanoi, että hotelli ei myöskään ollut mitään erikoista. “Se oli siisti, kyllä. Mutta sängyt narisivat, kylpyhuoneen ovi ei sulkeutunut kunnolla ja meidän piti kävellä portaita koko ajan. Ei hissiä, ja minulla on niveltulehdus.”
Hän ei ollut ainoa, jolla oli valituksia, hän huomasi myöhemmin. “Sivustolla näin arvioita ihmisiltä, jotka myös valittivat ruuasta, etäisyydestä rannalle ja tunkkaisista huoneista. Jälkikäteen mietin: olisinkohan lukenut sen aiemmin.”
“Seuraavan kerran vain mukavasti Zeelandia”
Takaisin Alankomaissa Marianne on oppinut läksynsä. Ei enää kaukomatkoja ilman tuttua ruokaa. “Seuraavan kerran varaan vain mökin Zeelandissa. Mukava pyöräillä, laitan ruokaa itse, eikä kukaan pakota minua syömään kikherneitä tai mustekalaa.”
Kuitenkin hän yrittää nähdä asian positiivisesti. “Se oli mukavaa tyttäreni ja serkkujeni kanssa. Me nauroimme paljon, erityisesti jälkeenpäin. Mutta tiedän nyt varmasti: all-inclusive ei ole minua varten, ellei siinä ole myös kaalipataa ja savumakkaraa valikossa.”
Niille, jotka ajattelevat, että loma pyörii seikkailussa: Marianelle se tarkoittaa mukavuutta, tunnistamista ja hyvin täytettyä vatsaa. Ja siihen kuuluu hänelle vain voileipä maapähkinävoilla.
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
