Monille ihmisille joulu on lämminhenkinen ja viihtyisä ajanjakso, mutta Marianille (45) se tuo mukanaan lähinnä taloudellista stressiä. Vuosia häneltä on odotettu, että hän järjestää jouluaterian, ja vaikka hän teki sen rakkaudella parempina aikoina, hän huomaa nyt, että se ei enää ole mahdollista. Ruokakustannusten nousu ja lomakauden tuoma lisäpaine tekevät tänä vuonna mahdottomaksi Marianille ottaa jälleen kaikki yksin hoitaakseen. Silti näyttää siltä, ettei kukaan hänen aviomiehensä perheestä ymmärrä tätä.
“Kaikki alkoi muutama vuosi sitten,” Marian kertoo. “Ehdotin joulun viettämistä meillä, jotta kaikki voisivat nauttia ilman huolta ruoanlaitosta. Se vuosi oli suuri menestys ja kaikki lähtivät kotiin tyytyväisinä.” Mutta siitä, mikä piti olla kertaluonteinen aloite, on nyt kasvanut traditio, jossa Marianilta ei enää kysytä mielipidettä. “He vain olettavat minun tekevän sen taas, miettimättä enää, onko se edes mahdollista.”
Tänä vuonna on kuitenkin toisin. Marianilla on ollut merkittäviä taloudellisia takaiskuja. Hänen sähkölaskunsa on korkeampi kuin koskaan, päivittäiset ostokset maksavat enemmän ja sen lisäksi hänen ja hänen miehensä autossa oli odottamaton korjaus. “Säästöpossu on tyhjennetty,” huokaa Marian. “Haluan todella tarjota anopille ja appiukolle mukavan joulun, mutta miten voin maksaa kymmenen hengen laajan illallisen, kun minulla on jo vaikeuksia tehdä omat ostoksemme?”
Jouluaterian järjestäminen vaatii paitsi aikaa, myös merkittävän budjetin. Laajalla aterialla, johon kuuluu alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka, mukaan lukien juomat ja koristeet, kustannukset nousevat helposti satoihin euroihin. Marian on yrittänyt ottaa aiheen varovasti esille miehensä perheen kanssa. Hän ehdotti, että tänä vuonna järjestettäisiin yhdessä jotain, missä jokainen toisi ruokalajin tai kontribuoisi tavalla tai toisella. Mutta hänen ehdotustaan ei otettu hyvin vastaan. “Eihän se ole tarpeen,” sanoi hänen anoppinsa. “Olet aina ollut siinä niin hyvä.” Marian tunsi olevansa ahtaalla. Tuntui, että kukaan ei ottanut hänen taloudellista tilannettaan vakavasti.
Mikä Mariania eniten turhauttaa, on se, ettei kukaan hänen aviomiehensä perheestä tunnu ajattelevan kuluja. He tulevat paikalle, nauttivat ruoasta ja viihtyisyydestä, ja lähtevät kysymättä, mitä se Marianille on maksanut. “Tuntuu siltä, että olen vastuussa kaikista,” hän sanoo. “Mutta kuka ajattelee minua?”
Nyt hän harkitsee rajojensa asettamista selkeästi. Ehkä hänen pitäisi vain sanoa tänä vuonna, ettei hän voi maksaa siitä ja että jonkun toisen pitäisi järjestää illallinen. Tai hän voisi ehdottaa toisenlaista toteutustapaa: jokainen tuo jotain mukanaan, tai tänä vuonna pidetään asiat yksinkertaisina. Mutta hän pelkää reaktioita. “En halua pilata tunnelmaa tai antaa vaikutelmaa, etten halua huolehtia aviomieheni perheestä,” sanoo Marian. “Mutta en vain pysty siihen enää.”
Marian on vaikeassa tilanteessa. Hän ei halua tuottaa pettymystä perheelle, mutta tietää, ettei hän taloudellisesti pysty järjestämään joulupäivällistä kuten kaikki häneltä odottavat. Hän miettii, miksei hänen miehensä perheestä kukaan tarjoa apua itsestään, tai miksi he eivät harkitse vastuun jakamista. “Jouluna on tarkoitus olla yhdessä,” hän sanoo. “Miksi minun pitää aina tehdä kaikki yksin?”
Mitä mieltä olette? Onko Marianilla oikeus tehdä selväksi, että hän ei tänä vuonna pysty järjestämään joulupäivällistä? Ja miten hän voisi käsitellä asian parhaiten ilman, että joulun tunnelma särkyy? Jätä kommenttisi alle ja jaa neuvosi. Marian voi hyötyä teidän avustanne ja ideoistanne!
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
