Lisa, joka on vakuuttunut vegaani, on hankalassa tilanteessa. Hänen poikaystävänsä Jeroen, innokas lihansyöjä, pyytää häntä säännöllisesti valmistamaan lihaa hänelle.
Mikä ensin vaikuttaa pieneltä kompromissilta, koskettaa Lisaa syvemmällä tasolla: hänen eettisiä periaatteitaan. Lisa valitsee vegaanisen elämäntyylin ei vain ruokavalion vuoksi, vaan myös suojellakseen eläimiä ja vähentääkseen ympäristövaikutuksiaan. “Veganismi merkitsee minulle enemmän kuin vain sitä, mitä syön. Se on perustavanlaatuinen valinta eläinten ja maapallon kunnioittamiselle. Kun valmistan lihaa, tuntuu kuin pettäisin sen,” kertoo Lisa. Tämä tekee siitä vaikeaa hänelle, kun Jeroen pyytää liharuokaa. Mikä hänelle vaikuttaa yksinkertaiselta pyynnöltä, tuntuu Linalta ristiriidalta hänen arvojensa kanssa.
Jeroen näkee veganismin eri tavalla kuin Lisa. Hän on kasvanut liha osana päivittäistä aterioitaan ja katsoo, että jokaisella tulisi olla vapaus syödä mitä haluaa. “En pyydä häntä syömään sitä itse, vaan vain valmistamaan sen minulle. Miksi se olisi niin iso ongelma?” hän ihmettelee. Hänelle kyse on pelkästä syömisestä, ilman sitä moraalista merkitystä, jonka Lisa siihen liittää.
Suhteen alussa ero ruokailutottumuksissa ei tuntunut suurelta ongelmalta. He kunnioittivat toistensa valintoja. Mutta kun he viettivät enemmän aikaa yhdessä, ruoanlaitto ja syöminen tulivat tärkeämmäksi osaksi heidän arkeaan. Lisa antoi Jeroen maistaa säännöllisesti veganisia aterioitaan, mutta silloin tällöin Jeroen kaipasi edelleen lihaa. Tämä kaipuu aiheutti jännitteitä, erityisesti kun hän pyysi Lisaa valmistamaan sitä hänelle.
Aluksi Lisa suostui, koska hän ei halunnut riidellä. “Ajattelin ensin: ‘Se on vain kerran, kuinka paha se voi olla?’ Mutta joka kerta kun valmistan lihaa, tunnen itseni kauemmaksi periaatteistani. “Tunsin syyllisyyttä ja rauhattomuutta. Tiesin, että vastustan omia arvojani,” hän sanoo.
Jeroenille se ei ollut niin iso asia. Hän näki sen käytännöllisenä asiana. “Hänen ei tarvitse syödä sitä. Teen myös joskus asioita hänen puolestaan, joita en itse valitsisi. Miksi hän ei voi tehdä sitä minulle?” hän sanoo.
Lisalle kyse oli kuitenkin enemmästä kuin yhdestä ateriasta. Kyse oli hänen arvojensa uskollisena pysymisestä eikä siitä, että hänen pitäisi uhrata ne suhteen vuoksi. Hänestä tuntui, että Jeroen ei huomioi hänen vakaumustaan, kun taas hän itse mukautuu jatkuvasti häneen.
“Tuli selväksi, että kyse ei ollut vain lihasta, vaan valintojeni kunnioittamisesta,” Lisa selittää. “En odota hänen tulevan vegaaniksi, mutta en halua, että hän pyytää minua tekemään jotain, mitä vastaan olen niin voimakkaasti.”
Lopulta Lisa päätti ottaa asian puheeksi. Hän ei voinut enää sivuuttaa sitä, sillä se alkoi painaa häntä raskaasti. “En halua riidellä ruoasta, mutta vakaumukseni eivät voi aina olla hänen alapuolellaan,” hän sanoo. On tärkeää, että Jeroen ymmärtää, että hänen veganisminsa on moraalinen valinta, joka liikuttaa häntä syvästi.
Haaste heille molemmille on löytää tasapaino. He rakastavat toisiaan, mutta heillä on selvästi erilaiset arvot, kun tulee syömiseen ja siihen liittyvään etiikkaan. Kompromissin löytäminen, jossa Lisa voi pysyä uskollisena periaatteilleen eikä Jeroen tunne itseään rajoitetuksi ruokavalinnoissaan, vie aikaa ja ymmärrystä molemmilta.
“Tiedän, ettei tämä ole helppo asia. Kyse ei ole vain lihasta, vaan siitä, keitä olemme ja mitkä asiat ovat meille tärkeitä,” Lisa päättää. Hän toivoo, että Jeroen voi ymmärtää, miksi se on hänelle niin tärkeä asia, ja että he yhdessä löytävät tavan käsitellä erojaan menettämättä omaa identiteettiään.
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
