Kim (28) istuu mukavasti sohvalla höyryävä teekuppi kädessään. Hän vilkaisee olohuoneensa nurkkaan, jossa hänen joulukuusensa edelleen loistaa kirkkaana. Vihreä jättiläinen, joka oli kerran huolellisesti koristeltu punaisilla ja kultaisilla palloilla ja hieman vinossa olevan tähden kanssa, vaikuttaa lähes osalta huonekalustoa. Ja rehellisesti? Kim on tyytyväinen tähän.
“Olen liian laiska purkamaan joulukuusta”
“Olen liian laiska purkamaan joulukuusta,” hän myöntää häpeilemättä. “Joten jätän sen vain paikoilleen maaliskuun loppuun asti.”
Kaikki alkoi viattomasti. Kuten kaikki muutkin, Kim otti joulukuun alussa kattokomerosta esiin laatikot, täynnä joulukoristeita. Hän odotti tätä aina innolla: männyn tuoksu, lamppujen tunnelmallinen valo ja juhlien tunne, joka asettuu hänen kotiinsa. “Rakastan joulua,” Kim kertoo. “Kuusen koristeleminen on todellinen kohokohta.” Mutta kun tammikuu koittaa, tuo rakkaus katoaa kuin lumi auringossa.
“Se on vain niin hankalaa”
“Se on vain niin hankalaa,” hän huokaa. “Ensiksi sinun täytyy ottaa kaikki pallot ja nauhat pois, sitten koeta saada kuusi ulos ilman, että koko lattiasi on täynnä neulasia. Ja rehellisesti sanottuna: en vain jaksa.” Tämä ajatus johti siihen, että kuusi jäi paikoilleen. Ja jäi. Ja jäi.
Joulutunnelma säilyy
Tammikuussa hän piti sitä vielä jokseenkin hyväksyttävänä. “Ajattelin: no, se tuo vielä vähän tunnelmaa pimeinä talvikuukausina. Miksi ei?” Mutta kun helmikuu tuli ja meni, Kim alkoi miettiä, vetikö hän sittenkin vähän liikaa. “Ystäväni kiusasivat minua siitä,” hän nauraa. “He sanoivat: ‘Kim, lähteekö se kuusi ikinä pois? Vai aiotko pitää sen paikoillaan koko vuoden?’”
Kim kohautti olkapäitään. “Sanoin heille: ‘Ehkäpä pidänkin! Miksi ei? Se on minun kotini, minun sääntöni.’” Tämä järkevä asenne kuvaa häntä. “En ole sitä tyyppiä, joka piittaa siitä, mitä muut ajattelevat. Jos joulukuusi tekee minut onnelliseksi, se pysyy paikoillaan.”
Joulu maaliskuussa
Kuusella on jo lähes myyttinen maine Kimin ystäväpiirissä. “Kun ihmiset tulevat käymään, ensimmäinen asia, jonka he tekevät, on ottaa kuva kuusesta,” Kim sanoo hymyillen. “Siitä on tullut eräänlainen jatkuva vitsi.” Kuitenkin on myös ihmisiä, jotka pitävät ideaa yllättävän hauskana. “Eräs ystäväni sanoi hiljattain: ‘Ehkä minun pitäisi tehdä samoin! Se on oikeastaan aika viihtyisää.’”
Kim ymmärtää tämän reaktion. “On kuin pystyisit pitämään kiinni vähän joulutunnelmasta, vaikka juhlapäivät ovat jo kauan sitten menneet.” Kuitenkin hän myöntää, että myös hänen laiskuutensa on suuri tekijä. “Työskentelen kokopäiväisesti, urheilen, ja viikonloppuisin haluan vain rentoutua. Jos minun pitää valita Netflix-illan ja kuusen purkamisen välillä, tiedän jo valintani.”
Käytännön haasteet
Luonnollisesti on myös haittoja, kun jättää joulukuusen paikoilleen kevääseen asti. “Neulaset alkavat pudota,” Kim kertoo. “Minun täytyy säännöllisesti imuroida, jotta kaikki pysyy siistinä. Ja joskus tuntuu, kuin kuusi tuijottaisi minua, kuin se kysyisi: ‘Miksi olen yhä täällä?’” Mutta edes tämä ei estä häntä lykkäämästä prosessia.
Kim on asettanut itselleen kuitenkin takarajan. “Maaliskuun loppuun mennessä sen on pakko mennä. Sitten tuntuu siltä, että kevät alkaa, ja silloin on todella outoa, jos vielä on joulukuusi.” Kuitenkin hän ei sulje pois mahdollisuutta, että ensi vuonna sama tilanne toistuu. “Siitä on melkein tullut perinne,” hän vitsailee.
Oppitunteja laiskuudesta
Kysymykseen, pitääkö hän itseään laiskana, Kim miettii hetken. “En usko, että olen yleisesti ottaen laiska,” hän sanoo. “Olen vain valikoiva siinä, mihin käytän energiani. Joulukuusen purkaminen ei vain ole korkealla listallani.” Hän lisää, että tämä on opettanut hänelle olemaan olematta liian ankara itselleen. “Joskus on ok jättää asiat sellaisiksi kuin ne ovat. Elämä on jo tarpeeksi kiireistä.”
Muiden reaktiot
Kimin tarina herättää sekavia reaktioita. Jotkut pitävät sitä hilarisena, toiset eivät voi ymmärtää sitä lainkaan. “Äitini pitää sitä kamalana,” Kim nauraa. “Hän sanoo: ‘Ei todellakaan, Kim! Mitä naapurit ajattelevat?’ Mutta sanon aina: ‘Äiti, niin kauan kuin en soita joululauluja, kaikki on ihan hyvin, eikö?’”
Pysyvä vaikutus
Jääkö kuusi todellakin pois maaliskuun lopussa, se jää nähtäväksi. Kim suhtautuu kevyesti koko asiaan. “Jos joskus löydän kumppanin, jolle on tärkeää, että kuusi puretaan ajallaan, se sopii,” hän sanoo olkapäitään kohauttaen. “Mutta siihen asti? Antakaa minun nauttia laiskasta, omaperäisestä jouluperinteestäni.”
Kim päättää pilke silmäkulmassa: “Ehkä aloitankin uuden trendin. Joulukuuset ympäri vuoden, kuka tietää?” Hän ottaa vielä siemauksen teetä ja katsoo tyytyväisenä kuustaan. Lampin vilkkuvat hiljaa. “Toistaiseksi se saa vielä jäädä.”
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
