onille naisille täyteläiset rinnat ovat unelma, mutta Juulille (28) se oli hänen suurin epävarmuutensa. Jo viisitoistavuotiaasta lähtien hän huomasi, että hänen kehonsa oli erilainen kuin hänen ikätovereillaan. Kun toiset haaveilivat suuremmista rinnoista, hän halusi päästä niistä eroon.

Etsimässä oikeita rintaliivejä

Juul oli neljätoista, kun hänen rintansa alkoivat kasvaa. Ei vain vähän, vaan sellaisella vauhdilla, että hän tarvitsi uudet rintaliivit muutaman kuukauden välein. Aluksi se ei häntä haitannut, mutta 16-vuotiaana shoppailusta tuli painajainen.

”Kaupoissa ei ollut enää kivoja rintaliivejä minun koossani. Myynnissä oli vain kömpelöitä, vanhanaikaisia liivejä, kun itse halusin jotain kaunista. Ystävilläni oli pitsiset setit, kun taas minä jouduin ostamaan liivejä, jotka näyttivät enemmän korseteilta.”

Siihen se ei jäänyt. Koulussa pojat kommentoivat jatkuvasti. “Mikä kuppikoko sinulla on nyt?” ja “Noi on oikeasti valtavat” huudeltiin. Mitä useammin hän kuuli tällaisia kommentteja, sitä epävarmemmaksi hän tuli. Hän alkoi pukeutua löysiin paitoihin piilottaakseen rintansa ja vältteli tiukkoja vaatteita.

Kommentit ja epämukavuus

Juul työskenteli kahvilassa ja huomasi, että hänen kehonsa kiinnitti sielläkin paljon huomiota, erityisesti miesten keskuudessa. “Jotkut miehet tekivät hienovaraisia huomautuksia, mutta toiset olivat täysin epäkunnioittavia. ‘Tällaisilla etuuksilla saat varmasti eniten tippiä’ tai ‘Sinua ei varmasti ole palkattu palvelutaitojesi vuoksi’.”

Pahin hetki oli, kun hän kerran joutui noukkimaan lasia lattialta. “Nousin ylös, ja eräs mies nauroi ja sanoi: ‘Katsoin vain rintojasi.’ Tunsin oloni niin likaiseksi. Tuntui siltä, että kehoni ei enää ollut minun, vaan esine, jota tuijotettiin.”

Päätös

Yhdeksäntoistavuotiaana Juul alkoi miettiä vakavasti rintojen pienennysleikkausta. Hän puhui siitä äitinsä kanssa, joka ymmärsi ja tuki häntä. Eräänä päivänä hänen äitinsä kysyi varovasti: “Oletko koskaan harkinnut, että tekisit asialle jotain?”

Se oli hetki, jolloin Juul päätti varata ajan vastaanotolle. Hän oli hermostunut ja pelkäsi, ettei lääkäri ottaisi häntä vakavasti. “Entä jos hän sanoisi, etteivät rintani ole tarpeeksi suuret pienennettäväksi?” Mutta heti kun lääkäri näki hänet, hän ei epäröinyt hetkeäkään. “En malttanut odottaa, että aika koittaisi. Halusin vain päästä eroon siitä epämukavuudesta.”

Tulos

Leikkaus sujui hyvin ja Juul toipui nopeammin kuin odotettiin. “Ensimmäiset viikot olivat jännittäviä. Pelkäsin, että ompeleet repeäisivät, mutta kaikki pysyi kauniisti paikallaan.”

Ensimmäisellä kerralla, kun hän näki uudet rintansa, hänen piti totutella niihin. “Ne olivat aluksi hyvin korkealla ja jäykät. Ajattelin hetken: ovatkohan ne liian pienet? Mutta parin viikon kuluttua kaikki asettui omille paikoilleen ja olin tyytyväinen.”

Ihmiset kysyivät, oliko hän laihtunut, mutta kukaan ei suoraan huomannut, että hänellä oli tehty rintojen pienennysleikkaus. Hän piti siitä, sillä hän ei halunnut enää huomiota keholleen.

“Nyt, kahdeksan vuotta myöhemmin, olen yhä tyytyväinen valintaani. “Minulla on vielä arpia, mutta ne ovat tuskin huomattavia. Rintani sopivat vihdoin kehooni ja tunnen oloni taas mukavaksi. Jos näen nyt muita naisia, joilla on suuret rinnat, pidän sitä kauniina. Mutta minulle tämä toimenpide oli paras valinta.”

Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!