Köyhyys tuo usein mukanaan vaikeita valintoja, ja tämä pätee erityisesti kahden lapsen yksinhuoltajaäitiin Jamillaan. Hän yrittää tulla toimeen etuuksien ja avustusten avulla, mutta se on kaikkea muuta kuin helppoa. Ruokapankki on hänen perheelleen erittäin tärkeä, mutta Jamilla kaipaa tarjouksesta jotain. Hän ihmettelee, miksi savukkeita ei ole saatavilla. Hänelle savukkeet ovat keino selviytyä stressistä, mitä hän tarvitsee kipeästi nykyisessä tilanteessaan.
Eläminen rajallisella budjetilla
Jamilla, joka on kahden lapsen yksinhuoltajaäiti, kohtaa monia vaikeita valintoja. Sosiaaliturvan ja etuuksien avulla hän yrittää tulla toimeen, mutta se on kaikkea muuta kuin helppoa. Ruokapankki on hänen perheelleen erittäin tärkeä, mutta Jamilla kaipaa jotain tarjonnasta. Hän ihmettelee, miksi savukkeita ei ole saatavilla. Hänelle savukkeet ovat keino käsitellä stressiä, mikä on hänen nykytilanteessaan todella tarpeellista.
Selviytyminen rajoitetulla budjetilla
Terveysongelmien jälkeen, jotka tekivät hänestä työkyvyttömän, Jamilla yrittää tarjota perheelleen vakaan elämän minimituloilla. Suuri osa hänen budjetistaan kuluu kiinteisiin kuluihin, jolloin ylimääräisiin menoihin jää vähän. Ruokapankin ansiosta hänellä on tarpeeksi syötävää, mutta hän kokee silti paljon stressiä. Savukkeet auttavat häntä, hän sanoo, rauhoittumaan hetkeksi päivittäisen elämänsä kaaoksessa.
Vaikka tupakointi nähdään usein luksuksena, Jamilla näkee sen toisin. “Savuke auttaa minua hetkeksi unohtamaan huoleni”, hän selittää. Korkeiden tupakkahintojen vuoksi hänen on kuitenkin jatkuvasti tehtävä valintoja. Kuluttaako hän rahansa johonkin, mikä rentouttaa häntä, vai säästääkö hän sitä muihin välttämättömiin menoihin?
Savukkeet ruokapankista: epärealistinen toive?
Jamilla arvostaa suuresti ruokapankin tukea, mutta hänestä tarjonta voisi paremmin vastata köyhien ihmisten tarpeita. Hänen mukaansa savuke on joskus aivan yhtä tärkeä kuin ruoka. “Se saattaa kuulostaa hullulta, mutta tupakointi auttaa minua selviytymään arjen köyhyyden stressistä”, hän kertoo. Hän kuitenkin tuntee usein, että häntä tuomitaan tupakointinsa vuoksi. Jamilla kaipaa ymmärrystä tilanteelleen ja niille valinnoille, joita hänen on joskus pakko tehdä.
Kriitikot katsovat, ettei tupakointi ole perustarve ja huomauttavat terveysriskeistä. Mutta Jamilla korostaa, että häneltä vaaditaan jo nyt paljon uhrauksia. “Tiedän, että tupakointi on epäterveellistä, mutta ihmisiltä ei voi viedä kaikkea”, hän sanoo. Hänen mielestään kyse on muustakin kuin vain savukkeista. Kysymys on ihmisarvosta ja mahdollisuudesta tehdä itse valintoja, jopa vaikeissa olosuhteissa.
Laajempi keskustelu köyhyydestä
Jamillan tarina herättää kysymyksiä siitä, miten suhtaudumme köyhyyteen ja avunantoon. Pitäisikö ruokapankkien keskittyä vain ruokaan, vai onko tilaa myös muiden tarpeiden täyttämiselle? Jamillalle on tärkeää tulla nähdyksi ihmisenä, jolla on monimutkaisia tarpeita.
Mitä mieltä olet? Pitäisikö avun keskittyä vain perustarpeisiin vai onko tärkeää huomioida laajemmin, mitä ihmiset tarvitsevat tunteakseen olonsa ihmisarvoiseksi?
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!