Inge pitää ravintolassa tippaamisen täysin tarpeettomana. ”Ei niin, että en arvostaisi hyvää työtä”, hän sanoo, ”mutta periaate on väärä. Ravintolatyöntekijät saavat palkkaa työstään, kuten kaikki muutkin.” Inge saa säännöllisesti kritiikkiä näkemyksestään, mutta pitää kiinni mielipiteestään: ”Miksi minun pitäisi maksaa ylimääräistä jostain, mikä on jo hinnassa mukana?”
Kuvittele oleva kuva täällä
Pakon tuntemus
Ingen mukaan tippaamisesta on tullut Alankomaissa kirjoittamaton sääntö, joka tuntuu yhä enemmän pakolta. ”Kaikki näyttävät ajattelevan, että aterian jälkeen pitäisi antaa vähintään 10 % tippiä”, hän sanoo. Tämä velvollisuudentunne häiritsee häntä suuresti. ”Menin syömään kokemuksen vuoksi ja maksan jo tarpeeksi ateriastani. Palvelu kuuluu siihen, eikä tarvitse saada ylimääräistä palkitsemista.”
Hän vertaa sitä muihin aloihin. ”Jos palkkaan maalari maalaamaan taloani, enkö maksa hänelle ylimääräistä, koska hän tekee työnsä hyvin?” Inge ajattelee, että hyvä työ kuuluisi työhön. ”Sinun pitäisi saada palkkaa työstäsi ilman, että olet riippuvainen asiakkaiden lahjoista.”
Työntekijöille maksetaan jo palkkaa
Inge huomauttaa, että ravintolatyöntekijöille maksetaan Alankomaissa normaali työehtosopimuksen mukainen palkka. ”Ajatus siitä, että he olisivat riippuvaisia tipistä, kuten Yhdysvalloissa, ei pidä täällä paikkaansa”, hän selittää. Yhdysvalloissa monet ravintolatyöntekijät ansaitsevat minimipalkan ja saavat suuren osan tuloistaan tippeinä. Alankomaissa näin ei ole. ”Täällä he saavat vain palkan, joka on korkeampi kuin minimipalkka. Työnantajan vastuulla on maksaa hyvin, ei asiakkaan.”
Tipin antamisen aiheuttama hämmennys
Inge kertoo, että hän näkee usein hämmennystä ja epämukavuutta, kun lasku tulee. ”Se on aina sama: lasku on pöydällä ja kaikki katsovat toisiaan, odottaen, kuka sanoo ensimmäisenä jotain tipistä”, hän sanoo. Tämä aiheuttaa hänen mukaansa tarpeetonta jännitystä ja epämukavuutta. ”Olisi niin paljon helpompaa, jos vain lopettaisimme tämän tavan.”
Hän selittää haluavansa olla selkeä näkemyksissään, jotta väärinkäsityksiä ei synny. ”Kun menen ystävien kanssa syömään, he tietävät jo, että en anna tippiä. Se ei ole ahneutta, vaan rehellisyyttä. En halua antaa ylimääräistä rahaa jo ennestään korkeaan laskuun.”
Kulttuurieroja tippaamisessa
Inge pitää kiinnostavana, että tippaaminen on niin erilaista eri maissa. ”Monissa Euroopan maissa ei ole lainkaan tapana antaa tippiä”, hän selittää. Esimerkiksi Ranskassa ja Italiassa palvelu sisältyy jo hintaan eikä kukaan odota ylimääräistä maksua. ”Meillä on sama Alankomaissa, mutta silti tippien antamisen paine säilyy.”
Yhdysvalloissa asia on toisin. ”Siellä tipit ovat iso osa ravintolatyöntekijöiden tuloista. He saavat usein vain minimipalkan, ja tippi on lisänä siihen.” Inge ymmärtää, että ihmiset siellä antavat tippiä, koska se nähdään melkein pakollisena. ”Mutta täällä ihmiset ansaitsevat hyvän palkan. Miksi meidän pitäisi vielä maksaa lisää?”
Tippijärjestelmän synty
Inge arvelee, että nykyinen tippijärjestelmä alkoi aikana, jolloin ravintolayritykset maksoivat pienempiä palkkoja. ”Se oli ehkä tapa antaa työntekijöille jotain ylimääräistä, koska heidän palkkansa ei ollut riittävä”, hän sanoo. ”Mutta elämme nyt aikaa, jolloin palkat ovat nousseet ja työehtosopimukset ovat hyviä.” Ingen mukaan on tarpeetonta pitää kiinni tästä vanhanaikaisesta tavasta. ”Maailma muuttuu, ja tapojemme tulisi muuttua mukana.”
Reilu maksu työnantajalta
Ingen mielestä vastuu on täysin työnantajalla. ”Ravintolan tehtävä on maksaa henkilökunnalleen hyvin. Jos he löytävät, että palkat ovat liian matalia, heidän pitäisi nostaa annosten hintoja, eikä pyytää asiakkaita maksamaan ylimääräistä.” Hän ehdottaa, että ravintolat olisivat läpinäkyvämpiä hinnoittelussaan, jotta asiakas ei tuntisi ylimääräisten kustannusten lisääntyvän. ”Asiakkaan ei pitäisi olla vastuussa työntekijöiden tuloista. Se kuuluu työnantajalle.”
Kritiikki hänen näkemyksestään
Inge saa säännöllisesti kritiikkiä näkemyksestään, erityisesti ystäviltä ja perheeltä, jotka pitävät häntä ahneena. ”He sanovat, että en arvosta palvelua ja että tippi on kunnioituksen osoitus”, hän kertoo. Mutta Inge näkee asian toisin. ”Minulle arvostuksen osoittaminen on ystävällisyyttä, kiittämistä ja kohteliaisuuksien antamista, kun palvelu on hyvää. Sen ei tarvitse aina olla rahassa.”
Epäluontevien hetkien välttäminen
Toinen asia, joka häiritsee Ingeä, ovat epämiellyttävät hetket laskun maksamisen yhteydessä. ”Se tuntuu melkein sosiaaliselta kokeelta”, hän sanoo nauraen. ”Kaikki katsovat toisiaan nähdäkseen, kuka antaa kuinka paljon tippiä, ja tuntuu siltä, että sinua arvioidaan anteliaisuutesi perusteella.” Inge haluaisi mieluummin nähdä näiden hetkien katoavan, lopettamalla kokonaan tippauksen tavan. ”Olisi niin paljon rauhallisempaa ja miellyttävämpää, jos emme tuntisi tätä painetta enää.”
Mitä mieltä sinä olet?
Oletko samaa mieltä Ingen kanssa, vai annatko tippiä mielelläsi arvostuksen osoituksena? Jätä mielipiteesi Facebook-sivullemme ja jaa kokemuksesi. Osallistu keskusteluun tästä aiheesta ja kerro meille, mitä mieltä olet: onko aika hyvästellä tippijärjestelmä, vai kuuluuko se oikeasti hollantilaiseen ruokailukokemukseen?
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
