Inge, 31-vuotias nainen menestyksekkäällä urallaan, on suhde, joka tuntuu yhä tukahduttavammalta. Hän on aina ajatellut, että suhteen on perustuttava luottamukseen ja molemminpuoliseen kunnioitukseen, mutta tilanne, jossa hän nyt on, tuntuu kaukana siitä. Hänen poikaystävänsä, jonka kanssa hän on ollut yhdessä kolme vuotta, on asettanut hänelle yhä enemmän rajoituksia.
”Kaikki alkoi pienistä asioista, kuten siitä, kenen kanssa puhuin ja miksi. Nyt en saa edes puhua miespuolisten kollegojeni kanssa, edes silloin, kun kyse on työasioista,” Inge kertoo sekoituksella turhautumista ja surua.
Hänen on vaikea ymmärtää, kuinka tilanne on voinut edetä tähän pisteeseen. ”Alussa hän oli niin kiltti ja ymmärtäväinen. Hän vaikutti jopa iloiselta siitä, että minulla oli kiva työpaikka ja että halusin edetä urallani. Mutta muutaman kuukauden kuluttua hän alkoi huomautella, kun tulin kotiin ja kerroin päivästäni,” hän selittää.
Kysymykset muuttuivat vähitellen syytöksiksi ja syytöksiksi. ”Hän kysyi yhä useammin, eikö se yksi mieskollegani ollut liian flirttaileva, tai miksi söin lounasta toisen miehen kanssa. Tuntui, että hän etsi jotain kaikesta.”
Inge yrittää selittää hänen käytöstään. Hän ajattelee, että se voi johtua hänen omasta epävarmuudestaan ja ehkä aiemmista kokemuksista. ”Tiedän, että hänellä on ollut huonoja suhteita, joissa häntä petettiin. Mutta se, että hän nyt heijastaa kaiken minuun, ei tunnu oikeudenmukaiselta,” hän sanoo. Ymmärryksestään huolimatta hän tuntee olevansa vangittuna mustasukkaisuuden ja epäluottamuksen verkkoon. ”Tiedän, että hän rakastaa minua, mutta tämä tapa käsitellä toisiaan tekee minut todella rikkipähäleväksi.”
Ongelma ei ole rajoittunut vain hänen yksityiselämäänsä. Myös töissä hän tuntee poikaystävänsä kontrolloivan käytöksen aiheuttaman paineen. ”Työskentelen tiimissä, jossa miehet ja naiset työskentelevät yhdessä. On mahdotonta tehdä työtäni kunnolla ilman, että puhun miespuolisten kollegoitteni kanssa. Mutta aina kun kerron kokouksista, joissa miehiä oli mukana, hän suuttuu,” hän kertoo. Tilanne on edennyt siihen pisteeseen, että hän nyt salaa tiettyjä tietoja poikaystävältään peläten hänen reaktiotaan. ”Vihaan valehtelemista, mutta en tiedä enää, mitä tehdä.”
Pysyvä jännitys alkaa vaikuttaa hänen elämäänsä. Hän huomaa, että hänellä on vähemmän iloa työstään, että hän välttelee kollegoitaan ja että hän ilmoittautuu sairaaksi yhä useammin. ”Tunnen itseni niin syylliseksi tiimini edessä. He huomaavat, että vetäydyn ja olen vähemmän mukana, mutta en voi kertoa heille, mitä tapahtuu,” hän sanoo murtuneella äänellä. Tuntuu siltä, että hänellä on kaksoiselämä: yksi, jossa hän yrittää olla ihanteellinen kumppani poikaystävälleen, ja toinen, jossa hän yrittää tehdä työnsä mahdollisimman hyvin ilman, että kiinnittää liikaa huomiota.
Inge on yrittänyt puhua poikaystävälleen hänen käytöksestään ja siitä, miten se vaikuttaa häneen, mutta se ei ole muuttanut tilannetta. ”Aina kun aloitan keskustelun, hän sanoo, että liioittelen, että hän on vain huolissaan ja että hän ei halua, että minua häiritsevät toiset miehet. Mutta se ei tunnu huolelta. Se tuntuu siltä, että hän syyttää minua omista epävarmuuksistaan,” hän selittää.
Keskustelu päättyy usein riitaan, jonka jälkeen hän jättää hänet huomiotta päiviin. ”Sitten hän antaa minulle tuntea, että olen se, joka on väärässä eikä ymmärrä, miten suhde toimii.”
Ihmiset hänen ympärillään alkavat myös kysellä. Hänen ystävänsä ihmettelevät, miksi hän tapaa heitä yhä harvemmin, ja hänen perheensä huomaa hänen olevan useammin surullinen. ”En uskalla kertoa heille, miten asiat ovat. Minua hävettää. He sanoisivat, että minun pitäisi jättää hänet, ja ehkä he ovat oikeassa. Mutta rakastan häntä, eikä ole helppoa jättää kaikkea taakseen,” hän kertoo pyyhkien kyyneliään. Hän tuntee olevansa jumissa, vangittuna tilanteeseen, johon hän ei koskaan ajatellut joutuvansa.
Vaikeinta hänelle on, että hän menettää yhä enemmän itseään. ”Olin ennen sosiaalinen ja kaipasin aina tapaamaan ihmisiä. Nyt en uskalla lähteä ulos, peläten tapaavani jonkun, johon poikaystäväni ei luota,” hän sanoo.
Pysyvä pelko siitä, että tekee jotain väärin ja tekee hänet taas vihaiseksi, saa hänet siirtämään omia rajojaan yhä kauemmaksi. ”En halua elää maailmassa, jossa en saa puhua muiden ihmisten kanssa, jossa minun täytyy selittää kaikki, mitä teen. Mutta en tiedä, miten pääsen ulos tästä.”
Ingen tarina on monien muiden tarina, jotka kamppailevat hallitsevien kumppanien kanssa ja menettävät oman identiteettinsä. Hän toivoo, että hänen kokemuksensa auttaa muita tunnistamaan epäterveen suhteen merkit aikaisemmin ja hakemaan apua, vaikka se olisi vaikeaa. ”Tiedän, että minun täytyy tehdä jotain, itseni vuoksi. Mutta se on niin vaikea ottaa ensimmäinen askel.”
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
