Monissa Euroopan maissa on monia erilaisia tapoja, joilla ihmiset järjestävät elämänsä. Jotkut työskentelevät koko elämänsä kokopäiväisesti, kun taas toiset valitsevat tietoisesti toisen tien.
Yksi silmiinpistävimmistä tarinoista on 60-vuotiaan Harry Plazierin, miehen, joka ylpeänä kutsuu itseään ‘budjettikuninkaaksi’. Jo kolmekymmentä vuotta hän ei ole työskennellyt vaan elää täysipäiväisesti sosiaalituella.
Tämä voi monille kuulostaa käsittämättömältä, mutta Harrylle se on elämäntapa, joka tekee hänet onnelliseksi.
Kolmekymmentä vuotta elämää ilman työtä
Kun suurin osa ihmisistä täyttää viikkonsa töillä, kokouksilla ja määräajoilla, Harry valitsi jo varhain elämässään toisen tien. Hän ei kokenut, että työ toi hänelle tyydytystä, ja päätti siksi järjestää elämänsä toisin. Siitä lähtien hän on elänyt sosiaalituella, ja hän tekee sen täysillä.
Se ei hänen kohdallaan tarkoita, että hän heittäytyy vailla suunnitelmaa. Päinvastoin, Harry näkee itsensä ihmisenä, joka osaa käsitellä rahaa viisaasti. Hän kutsuu itseään syystäkin ‘budjettikuninkaaksi’. Tietoisesti elämällä, harvoin kuluttamalla ja suunnittelemalla kaiken tarkasti, hän pystyy tulemaan toimeen sillä, mitä hän saa.
Kuinka paljon rahaa Harry saa kuukaudessa?
Harryn taloudellinen tilanne on monille keskustelun aihe. Kuukausittain hän saa sosiaalitukea, jota täydennetään vuokratuki- ja terveydenhoitomaksuilla. Kaiken kaikkiaan tämä tuottaa hänelle yli 1 200 euroa kuukaudessa.
Tuosta summasta iso osa menee kiinteisiin kuluihin, kuten vuokraan, energiaan ja vakuutuksiin. Loput hän käyttää elämiseen. Harrylle jää noin 300 euroa kuukaudessa ruokakaupoille, mikä tarkoittaa noin 10 euroa päivässä. Useimmille tämä voi kuulostaa tiukalta, mutta Harry väittää sen olevan riittävää.
Viisas ruokakaupassa käynti ja budjetointi
Kuinka selviytyä vain 10 eurolla päivässä? Harrylle se ei ole ongelma. Hän kiinnittää tarkasti huomiota tarjouksiin, ostaa usein kaupan merkkejä ja välttää impulssiostoksia. Lisäksi hän suunnittelee ruokansa huolellisesti, jotta hän ei koskaan käytä rahaa turhaan.
Hänen mukaansa kyse on vain kurinalaisuudesta ja prioriteettien asettamisesta. Siinä missä muut saattavat käyttää rahaa harkitsematta ylellisiin tuotteisiin, Harry etsii aina halvinta vaihtoehtoa. Hän ei pidä tätä rajoituksena, vaan haasteena. Hän kutsuu sitä itse “taloudelliseksi ajatteluksi”: rahan parhaaksi käyttämiseksi.
Vapaus kaiken edelle
Suurin osa Harryn motivaatiosta tulee vapauden tunteesta. Hänen ei tarvitse nousta aikaisin aamulla, kohdata ruuhkia eikä kokea stressaavia työviikkoja. Hänen silmissään tämä on korvaamatonta. Siinä missä monet työskentelevät saadakseen ostaa enemmän, Harry nauttii siitä, että hän tarvitsee vähemmän.
Hän ei tunne itseään köyhäksi, vaan ajassa rikkaaksi. Vapaus täyttää päivät haluamallaan tavalla painaa hänen kohdallaan enemmän kuin suurempi tulotaso. Harryn kohdalla tämä ei ole pakotettu valinta, vaan elämäntapa, josta hän on ylpeä.
Yhteiskunnan jakautuneet reaktiot
Se, että Harry ei ole tehnyt töitä kolmeenkymmeneen vuoteen ja on elänyt tuella, herättää luonnollisesti paljon reaktioita. Jotkut pitävät sitä älykkyytenä, että hän kykenee käsittelemään rahaa niin viisaasti ja tekemään mukavan elämän siitä. He pitävät häntä esimerkkinä siitä, kuinka kurinalaisuudella ja suunnittelulla voi pysyä taloudellisesti terveenä, vaikka budjetti olisi pieni.
Toisten mielestä tätä kritisoidaan. He uskovat, että sosiaalituki on tarkoitettu turvaverkoksi eikä elinikäiseksi valinnaksi. Tämän ryhmän mukaan Harry käyttää julkisia varoja ilman, että hän panisi jotain vastineeksi. Tämä herättää kysymyksiä reiluudesta ja solidaarisuudesta yhteiskunnan sisällä.
Yhteiskunnallinen keskustelu tuista
Harryn tarina paljastaa laajemman keskustelun: mikä on tuen rooli Suomessa? Jollekin se on väliaikainen apu taloudellisten ongelmien tai työttömyyden aikana, toiselle se voi olla elämäntapa.
Suomen järjestelmä on suunniteltu varmistamaan kaikille vähimmäiselintaso. Tämä tarkoittaa, että ihmiset, jotka eivät (väliaikaisesti) voi työskennellä, heillä on kuitenkin katto päänsä päällä ja ruokaa pöydässä. Mutta kysymys säilyy aina: onko toivottavaa, että joku valitsee tämän elinikäiseksi elämäntavaksi?
Harry esimerkkinä vai varoituksena?
Jotkut pitävät Harrya inspiroivana esimerkkinä siitä, kuinka vähällä rahalla voi silti olla onnellinen. Hän osoittaa, että mukavaa elämää varten ei aina tarvita suuria tuloja. Hänen kurinalaisuutensa budjetoinnissa osoittaa, että taloudellinen vapaus ei välttämättä tarkoita suuria tuloja, vaan fiksua tapaa käyttää sitä, mitä on.
Toisille hän on päinvastoin varoitus. He näkevät hänen elämäntapansa järjestelmän hyväksikäyttönä ja kysyvät, onko tämä reilua ihmisiä kohtaan, jotka työskentelevät kovasti ja maksavat veroja.
Tasapaino vapauden ja vastuun välillä
Harryn tarina koskettaa siis herkkää tasapainoa. Toisaalta yksilön vapaus järjestää elämänsä haluamallaan tavalla. Toisaalta vastuu yhteiskuntaa kohtaan, joka mahdollistaa sosiaalituet verojen kautta.
Tämä jännite saa Harryn kaltaiset tarinat aina herättämään jakautumista. Se saa ihmiset miettimään työn arvoa, rahan roolia ja vapauden merkitystä.
Yhteenveto: elämäntapa, joka herättää keskustelua
Harry Plazier, itseään kutsuva ‘budjettikuningas’, osoittaa, että Suomessa voi elää monin eri tavoin. Hänen kohdallaan se tarkoittaa, että kolmekymmentä vuotta sosiaalituella eläminen ei tee hänestä onnetonta tai köyhää. Hän näkee sen älykkäänä tapana löytää vapautta ja rauhaa maailmassa, joka usein pyörii työn ja kulutuksen ympärillä.
Kuitenkin hänen valintansa olla tekemättä työtä ja elää kokonaan julkisilla varoilla on kiistanalainen. Se herättää kysymyksiä solidaarisuudesta, vastuusta ja sosiaalijärjestelmämme rajoista.
Mitä tahansa siitä ajatteletkin, Harryn tarina tekee selväksi, että raha ei aina tarvitse olla ratkaiseva tekijä onnellisessa elämässä. Joillekin rikkaus ei ole omaisuudessa, vaan vapaudessa elää elämäänsä omalla tavallaan.
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
