Syvä kaipuu tyttäreen
Se alkoi pienenä kaipuuna, jossain syvällä sisälläni. Mutta kahden pojan jälkeen tunsin sen yhä voimakkaammin: halusin tyttären. Ei siksi, ettenkö arvostaisi poikiani, ei todellakaan. Vaan siksi, että olen aina haaveillut tytöstä. Tyttärestä, jonka kanssa voisin jakaa kaiken sen, mitä itse kaipasin nuoruudessani.
Tiedän miltä se kuulostaa, ja tiedän myös että asia on herkkä. Suomessa emme mielellämme puhu tästä. Silti haluan jakaa tarinani. Ehkä siksi, että toivon muiden tunnistavan itsensä siitä, tai ehkä yksinkertaisesti siksi, että haluan vihdoin kirjoittaa tämän pois mielestäni.
Syvä kaipuu tyttäreen
Nuorimman poikani toisessa ultraäänitutkimuksessa toivoin hiljaa tyttöä. Mutta kun ruudulla näkyi jälleen poika, tunsin vatsassani solmun. Tietenkin olin hänestä iloinen, mutta en voinut piilottaa pettymystäni. Tiesin, että tämän surun täytyi tulla jostain, joten päätin hakea apua.
Terapeuttini kanssa sukelsin menneisyyteeni. Suhteeni äitiini oli aina ollut hankala. Hän oli usein emotionaalisesti poissaoleva, ja hetkinä, jolloin tarvitsin häntä eniten, hän valitsi itsensä. Kannoin tuota kaipuuta edelleen mukanani. Noilla istunnoilla ymmärsin, että kaipuuni tytärtä kohtaan oli enemmän kuin toive: se oli yritys parantaa jotain. Halusin antaa hänelle sen, mitä en itse koskaan saanut. Olla läsnä hänen koulun juhlissaan, kuivata hänen kyyneleensä, kertoa hänelle kuinka ylpeä olen hänestä.
Ei rajoja ylittäviä ratkaisuja
Ymmärsin pian etten halunnut turvautua äärimmäisiin keinoihin. Suomessa on kiellettyä valita lapsensa sukupuoli, ja ymmärrän sen lain. Ajatus siitä, että menisin ulkomaille ja hankkisin tyttären IVF:n kautta, ei tuntunut minusta oikealta. Haluan lapsen, joka on luonamme, koska se kuuluu meille, ei siksi, että olen sen valinnut. Silti ymmärrän äitejä, jotka tekevät tuon valinnan. Jokaisella on oma polkunsa.
Toistaiseksi pysyttelemme nelistään. Tuleeko joskus kolmas lapsi? Ehkä. Mutta nyt tiedän, että poikani antavat minulle juuri sen, mitä tarvitsen: rakkautta, kaaosta ja paljon iloa. Enkä tarvitse tytärtä tunteakseni itseni kokonaiseksi. Mutta jos olen aivan rehellinen, jatkan salaa haaveilua. Unelma, joka saa olla olemassa, ilman että minun tarvitsee muuttaa mitään.
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
