Esther on 63-vuotias ja ylpeä kahden lapsen äiti. Mutta viime aikoina jokin on häntä häirinnyt. Hänellä on tunne, että hänen tyttärensä pitää enemmän anopistaan kuin hänestä. ”Se kuulostaa ehkä lapselliselta, mutta en voi sille mitään. Se sattuu vain,” kertoo Esther. Hänen tarinansa osoittaa, kuinka monimutkaisia perhesuhteet voivat olla.
Muutoksessa oleva suhde
Esther muistaa hyvin, kuinka läheisiä hän ja hänen tyttärensä olivat aikaisemmin. ”Teimme kaiken yhdessä,” hän kertoo hymyillen. Päiväretkistä ostoksilla pitkiin keskusteluihin keittiön pöydän ääressä. Mutta sitten kun hänen tyttärensä meni naimisiin, Esther tuntee, että heidän suhteensa on muuttunut. ”Hän soittaa harvemmin ja kun sovimme tapaamisista, hän vaikuttaa poissaolevalta. Tuntuu kuin en enää olisi hänen ensimmäinen valintansa.”
Erityisesti Estheriä loukkaa hänen tyttärensä ja anopin läheinen suhde. ”He käyvät yhdessä joogassa, juovat kahvia ja puhuvat tuntikausia. Niin mekin teimme ennen. Nyt tuntuu kuin minut olisi korvattu.” Esther yrittää sivuuttaa tunteensa, mutta huomaa yhä useammin, että mustasukkaisuus häiritsee häntä.
Kamppailu mustasukkaisuuden kanssa
”Häpeän, että tunnen näin,” Esther tunnustaa rehellisesti. ”Toivon tyttärelleni hyvää suhdetta hänen puolisonsa perheeseen, mutta miksi sen pitää tapahtua minun kustannuksellani?” Esther ymmärtää, että hänen tunteensa eivät ole järkeviä, mutta ei voi noin vain kytkeä niitä pois päältä. ”Tunnen itseni ulkopuoliseksi, ikään kuin minulla ei enää olisi väliä.”
Esther kertoo usein vertaavansa itseään tyttärensä anoppiin. ”Hän on nuorempi, energisempi ja hänellä on aina hauskoja suunnitelmia. Tunnen itseni joskus epävarmaksi siksi.” Nämä tunteet vaikuttavat siihen, miten Esther käyttäytyy. ”Huomaan, että ärsyynnyn nopeammin, kun tyttäreni puhuu anopistaan. En halua sitä, mutta niin vain tapahtuu.”
Yritys ymmärtää
Erään ystävän suosituksesta Esther päätti puhua tunteistaan tyttärensä kanssa. ”Se pelotti minua todella,” hän myöntää. Rauhallisessa keskustelussa hän kertoi, miltä hänestä tuntui. ”Sanoin: ’Olen iloinen, että sinulla on niin hyvä suhde anoppisi kanssa, mutta kaipaan meidän välistämme yhteyttä.’”
Tyttären reaktio oli yllättävä. ”Hän ymmärsi minua heti ja rauhoitteli minua. Hän sanoi, ettei anoppi koskaan voisi ottaa paikkaani. Se tuntui helpotukselta.” Kuitenkin tyttärensä myös ehdotti, että Esther voisi yrittää olla avoimempi uusille asioille. ”Se oli vaikea kuulla, mutta se antoi minulle ajateltavaa.”
Pienin askelin eteenpäin
Keskustelun jälkeen Esther päätti muuttaa lähestymistapaansa. ”Yritän nyt useammin itse ottaa yhteyttä ja suunnitella mukavia asioita,” hän kertoo. Hän on myös aloittanut keramiikkakurssin, jota hänen tyttärensä oli jo pitkään tehnyt anoppinsa kanssa. ”Ajattelin: miksi en kokeilisi? Ehkä löydämme uuden harrastuksen yhdessä.”
Esther huomaa, että nämä muutokset auttavat. ”Se ei ole vielä täydellistä, mutta tunnen, että suhteemme vahvistuu jälleen. Tyttäreni arvostaa yritystäni ja se antaa minulle toivoa.” Hän on myös oppinut näkemään tyttärensä ja anoppinsa suhteen eri valossa. ”Se ei ole kilpailua. On juuri hienoa, että tyttärelläni on niin paljon ihmisiä, jotka rakastavat häntä.”
Irtipäästämisen tärkeys
Esther on nyt ymmärtänyt, ettei mustasukkaisuus auta häntä eteenpäin. ”En voi odottaa, että kaikki pysyy ennallaan. Ihmiset muuttuvat ja suhteet myös,” hän sanoo. Hän yrittää nyt keskittyä enemmän yhteisiin hetkiin tyttärensä kanssa sen sijaan, että murehtisi, mitä häneltä puuttuu.
Hänen neuvonsa muille samankaltaisessa tilanteessa oleville? ”Ole rehellinen tunteistasi, mutta yritä myös päästää irti. Ei ole väliä, kenellä on paras suhde, vaan rakkaudesta, jota jaat.”
Estherin tarina osoittaa, kuinka monimutkaisia perhesuhteet voivat olla, mutta myös kuinka tärkeää on antaa toisilleen tilaa. ”Olen oppinut, ettei rakkaus vähene, kun sen jakaa. Päinvastoin, se kasvaa.”
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
