Elsa oli aina ajatellut, että hänen miehensä, Jeroen, olisi kova ja aikuinen mies. Ja sitä hän onkin – yleensä. Mutta yksi asia, jota Elsa on kummastellut jo vuosia: Jeroen nukkuu yhä lapsuudestaan peräisin olevan pehmolelun kanssa. “Se on pieni, vanha teddykarhu, jolla on kulunut turkki ja puuttuva silmä,” Elsa kertoo. “Ja joka ilta hän ottaa sen mukaansa sänkyyn ikään kuin ei voisi olla ilman sitä.”
Suuri salaisuus
Jeroen salainen pehmolelu tapa on jotain, josta melkein kukaan ei tiedä. “Se ei ole asia, josta hän puhuu avoimesti,” Elsa selittää. “Jopa lapsemme eivät tiedä siitä, koska hän piilottaa nallen, kun he tulevat makuuhuoneeseen.” Elsa tuntee tämän olevan sekoitus hellyttävää ja kiusallista. “Toisaalta on suloista, että hän on niin kiintynyt siihen nalleen, mutta toisaalta… hän on melkein 50!”
Hän miettii, kuinka selittäisi tämän ystävilleen, jos he saisivat sen selville. “Kuvittele, että joku tekee vitsin aikuisista miehistä teddykarhujen kanssa, ja minun on sanottava: ‘Oi, niin tekee myös mieheni!’ Se tuntuu vain kiusalliselta.”
Mistä tämä johtuu?
Jeroen on kerran kertonut Elsalle, miksi hän on niin kiintynyt nalleen. “Hän sai sen äidiltään viiden vuoden iässä,” Elsa sanoo. “Hänen äitinsä kuoli, kun hän oli kaksitoista, ja siitä lähtien nalle on ollut eräänlainen lohtu hänelle.” Elsa ymmärtää silloin tällöin, mutta hänellä on silti vaikeuksia hyväksyä se. “En halua loukata hänen tunteitaan, mutta on vaikea olla katsomatta sitä hieman ylenkatsoen.”
Kuinka käsitellä se?
Elsa on dilemman edessä. Hän ei halua olla ilkeä, mutta tuntee myös tarpeen ottaa asia puheeksi. “En halua saada häntä tuntemaan, että teen naurunalaiseksi häntä,” hän sanoo. “Mutta samaan aikaan haluan hänen ymmärtävän, kuinka omituiselta tämä vaikuttaa.”
Hän on harkinnut asian aloittamista kevyellä tavalla. “Ehkä voisin vitsailla, kuten: ‘Nallesi saa enemmän huomiota kuin minä!’ Mutta pelkään, että hän tuntee itsensä loukatuksi.”
Onko tämä todella ongelma?
Elsa miettii, aiheuttaako hän mahdollisesti itselleen liikaa painetta. “Ei ole niin, että nalle pilaisi avioliittomme tai jotain,” hän myöntää. “Jeroen on mahtava mies, ja hän tekee kaiken perheemme eteen. Mutta se silti vaivaa. Pitäisikö minun vain hyväksyä tämä vai ei?”
Hän huomaa, että se häiritsee häntä erityisesti, koska se on ristiriidassa hänen aikuisuuden kuvansa kanssa. “Rakastan häntä sellaisena kuin hän on, mutta minun on vaikea yhdistää tämä vahvaan ja vastuuntuntoiseen mieheen, jonka tunnen.”
Tilaa ymmärrykselle
Lopulta Elsa tietää, että hänen on käsiteltävä asiaa varovasti. “Luulen, että on tärkeää kuunnella ensin häntä,” hän sanoo. “Ehkä hän kertoo minulle asioita siitä nallesta ja mitä se hänelle merkitsee, mitä en vielä tiedä.”
Elsa harkitsee myös kompromissin ehdottamista. “Ehkä hän voisi säilyttää nallen jossain huoneessa sängyn sijaan. Siten hän säilyttäisi tunnearvon, ilman että minun tarvitsee tuntea oloni epämukavaksi.”
Mitä mieltä olet?
Kuinka sinä käsittelisit kumppania, joka vielä nukkuu lapsuuden pehmokarhunsa kanssa? Onko se sinusta hellyttävää, vai olisitko Elsasta haasteellista? Keskustele kanssamme Facebook-sivullamme ja jaa mielipiteesi!
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
