Yhä useammat ihmiset turvautuvat sosiaalitukeen, turvaverkkoon, joka auttaa monia vaikeina aikoina. Kuitenkin tämä aihe herättää yhä useammin keskustelua. Bramille, 27-vuotiaalle ammattilaiselle, ratkaisu on yksinkertainen: sosiaalitukea saavien tulisi olla velvollisia tekemään vapaaehtoistyötä. Hänen mukaansa se ei ole ainoastaan kohtuullista, vaan myös arvokasta sekä saajille että yhteiskunnalle. “Ihmiset vastaanottavat rahaa, joten he voivat myös tehdä jotain takaisin yhteiskunnan hyväksi”, sanoo Bram.
Bram pitää pakollista vapaaehtoistyötä tapana pitää ihmiset aktiivisina ja osallistuvina, ja hänen mukaansa se antaa heille myös itsetuntoa. Vapaaehtoistyö tarjoaa rakennetta ja mahdollisuuden oppia jotain uutta, mikä hyödyttää sekä sosiaalitukea saavien että yhteisöä.
Lisäämällä apua aloilla kuten hoito ja koulutus, syntyy hänen mukaansa win-win-tilanne: ihmiset voivat antaa panoksensa, saada työkokemusta ja mahdollisesti myöhemmin siirtyä palkalliseen työhön. Silti on myös kriittisiä ääniä. Kaikki eivät ole vakuuttuneita siitä, että tämä vastapalvelus on sosiaalitukea saavien kannalta oikeudenmukaista. Kriitikot huomauttavat tästä velvollisuudesta johtuvasta lisääntyneestä paineesta ihmisille, jotka jo kamppailevat taloudellisten ja emotionaalisten haasteiden kanssa.
Ajatus pakollisesta osallistumisesta tuntuu joillekin lisärasitteelta. Bram kuitenkin korostaa, ettei hän pidä vapaaehtoistyötä rangaistuksena, vaan mahdollisuutena torjua yksinäisyyttä ja tuoda rakennetta arkeen. Jo muutama tunti viikossa voi hänen mukaansa tehdä suuren eron.
Lisäksi herää kysymys, meneekö tämä velvollisuus säännöllisten työpaikkojen kustannuksella. Bram ei huolestu siitä ja uskoo, että on riittävästi paikkoja, joissa vapaaehtoisia todella tarvitaan, ilman että tämä korvaisi työpaikkoja. Hän huomauttaa aloille kuten viheralueiden hoito ja koulutus, joissa monia tehtäviä jäisi tekemättä ilman vapaaehtoisia. Bramille vapaaehtoistyö tarjoaa myös askelman mahdolliseen työhön, mikä on kotona pysyjille menetetty mahdollisuus.
Vapaaehtoistyön tulisi alun perin tapahtua vapaaehtoisesti. Velvoite on ristiriidassa tämän vapaaehtoisuuden periaatteen kanssa. Bram tunnustaa tämän jännitteisen suhteen, mutta pysyy optimistisena. Hän uskoo, että ihmiset, heti kun he aloittavat työn, huomaavat sen arvon, vaikka aloittaisivatkin vastahakoisesti. Hänen mukaansa vapaaehtoistyö tarjoaa rakennetta ja sosiaalisen yhteyden, ja on riittävästi esimerkkejä ihmisistä, jotka lopulta ovat kiitollisia mahdollisuudesta antaa panoksensa.
Pakonomainen vapaaehtoistyö herättää myös eettisiä kysymyksiä. Voitko odottaa jonkun tekevän jotain takaisin, kun hän on riippuvainen sosiaalituesta? Jotkut kokevat tämän pakkotyönä. Bram näkee asian toisin. “Pakkotyö? Ei, tämä on mahdollisuus tehdä jotain positiivista elämälläsi”, hän korostaa. Lisäksi hänen mielestään on ratkaisevan tärkeää, että ihmiset saavat hyvää ohjausta, jotta vältetään ylikuormittuminen.
Keskustelu pakollisista vastapalveluista sosiaalitukea saaville elää myös politiikassa. Kunnat voivat päättää vaatia vastapalvelusta, mutta toteutus vaihtelee suuresti kunnittain. Bram puolustaa kansallista sääntelyä, joka kohtelee sosiaalitukea saavia yhdenvertaisesti asuinpaikasta riippumatta. Joissakin kunnissa vastapalvelu on pakollinen, kun taas toisissa ei. Bramille tämä tuntuu epäoikeudenmukaiselta tilanteelta.
Nämä kysymykset nostavat keskustelun laajemmalle tasolle: Tulisi sosiaalitukea pitää oikeutena ilman ehtoja, vai onko kohtuullista, että vastassa on vastapalvelu? Bramilla on selkeä kanta: “Yhteiskunta osallistuu tuloihisi, joten on kohtuullista antaa jotain takaisin. Jokainen panos, kuinka pieni tahansa, lasketaan.” Hän korostaa, että tuki ja vastuu kulkevat käsi kädessä ja että jokainen voi antaa oman panoksensa omalla tavallaan.
Bramin usko tuo uuden näkemyksen monimutkaiseen kysymykseen. Yhtäältä pakollinen vapaaehtoistyö tarjoaa etuja kuten osallistumista yhteiskuntaan ja työkokemusta; toisaalta eettiset kysymykset vapaaehtoisuudesta ja paineesta haavoittuville ryhmille ovat kiistanalaisia. Bram tekee valintansa selväksi: “Meidän on huolehdittava toisistamme, ja toisinaan se tarkoittaa, että sinun on tehtävä jotain takaisin, vaikka saat sosiaalitukea”. Näin ollen keskustelu on kaukana päättymisestä.
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
