Yhä useammat ihmiset hakevat toimeentulotukea, turvaverkkoa, joka auttaa monia vaikeina aikoina. Silti tämä aihe herättää yhä useammin keskustelua. Bramille, 27-vuotiaalle ammattilaiselle, ratkaisu on yksinkertainen: toimeentulotukea saavat henkilöt pitäisi velvoittaa tekemään vapaaehtoistyötä. Hänen mukaansa se on paitsi kohtuullista, myös arvokasta sekä saajille että yhteiskunnalle. “Ihmiset saavat rahaa, joten he voivat myös tehdä jotain yhteiskunnan hyväksi,” sanoo Bram
Bram näkee pakollisen vapaaehtoistyön keinona pitää ihmiset aktiivisina ja osallisina, ja hänen mukaansa se antaa heille myös itsetunnon tunnetta. Vapaaehtoistyö tarjoaa rakennetta ja mahdollisuuden oppia uutta, mikä hyödyttää sekä toimeentulotuen saajia että koko yhteisöä. Hänen mukanaan hoidossa ja koulutuksessa syntyy Win-win-tilanne: ihmiset voivat osallistua, hankkia työkokemusta ja mahdollisesti siirtyä myöhemmin palkkatyöhön.
On kuitenkin myös kriittisiä ääniä. Kaikki eivät ole vakuuttuneita siitä, että tämä vastikevaatimus toimeentulotuen saajille on oikeudenmukainen. Kritiikki kohdistuu lisääntyneeseen paineeseen, jota tämä velvollisuus voi aiheuttaa ihmisille, jotka jo kamppailevat taloudellisten ja emotionaalisten haasteiden kanssa. Ajatus pakotetusta sitoutumisesta tuntuu joillekin ylimääräiseltä taakalta. Bram kuitenkin korostaa, että hän ei näe vapaaehtoistyötä rangaistuksena, vaan mahdollisuutena torjua yksinäisyyttä ja tuoda rakennetta jokapäiväiseen elämään. Hänen mukaansa muutama tunti viikossa voi tehdä valtavan eron.
Lisäksi herää kysymys, viekö tämä velvoite säännöllisiä työpaikkoja. Bram ei ole huolissaan siitä ja uskoo, että on riittävästi paikkoja, joissa vapaaehtoisia tarvitaan kipeästi ilman, että se korvaa työpaikkoja. Hän viittaa esimerkiksi viheralueisiin ja koulutukseen, joissa monet työt pysähtyisivät ilman vapaaehtoisia. Bramille vapaaehtoistyö tarjoaa myös mahdollisuuden mahdolliseen työpaikkaan, mikä on kotona pysyville hukattu tilaisuus.
Alun perin vapaaehtoistyötä pitäisi tehdä vapaaehtoisesti. Velvollisuus on ristiriidassa tämän vapaaehtoisuuden periaatteen kanssa. Bram tunnustaa tämän jännitteen, mutta pysyy optimistisena. Hän uskoo, että ihmiset, kun he alkavat työskennellä, näkevät sen arvon, vaikka aloittaisivatkin vastahakoisesti. Hänen mukaansa vapaaehtoistyö tarjoaa rakennetta ja sosiaalista yhteydenpitoa, ja on runsaasti esimerkkejä ihmisistä, jotka lopulta ovat kiitollisia mahdollisuudesta antaa jotain takaisin.
Pakollinen vapaaehtoistyö herättää myös eettisiä kysymyksiä. Voiko olettaa, että henkilö tekee jotain vastineeksi, kun hän on riippuvainen toimeentulotuesta? Jotkut kokevat tämän pakkotyöksi. Bram näkee tämän eri tavalla. “Pakkotyötä? Ei, tämä on mahdollisuus tehdä jotain myönteistä elämäsi kanssa,” hän painottaa. Hän pitää myös tärkeänä, että ihmiset saavat hyvää ohjausta välttääkseen ylikuormittumisen.
Keskustelu pakollisista vastikkeista toimeentulotuen saajille käydään myös politiikassa. Kunnat voivat valita vaativansa vastakkeen, mutta sen toteutus vaihtelee suuresti kunnittain. Bram kannattaa valtakunnallista järjestelyä, joka kohtelee toimeentulotuen saajia tasapuolisesti asuinpaikasta riippumatta. Yhdessä kunnassa vastike on pakollinen, kun taas toisessa ei. Bramille tämä tuntuu epäoikeudenmukaiselta tilanteelta.
Nämä kysymykset nostavat keskustelun laajemmalle tasolle: pitäisikö toimeentulotukea pitää oikeutena ilman ehtoja, vai onko kohtuullista odottaa jonkinlaista vastapalvelua? Bramilla on selvä kanta: “Yhteiskunta osallistuu toimeentuloosi, joten on kohtuullista antaa jotain takaisin. Mikä tahansa panostus, vaikka kuinka pieni, on merkityksellinen.” Hän korostaaa, että tuki ja vastuu kulkevat käsi kädessä ja että jokainen voi omalla tavallaan osallistua.
Bramin vakaumus tuo uutta valoa monimutkaiseen kysymykseen. Toisaalta pakollinen vapaaehtoistyö tarjoaa hyötyjä kuten osallistumista yhteiskuntaan ja työkokemusta; toisaalta eettiset kysymykset vapaaehtoisuudesta ja paineesta haavoittuville ryhmille ovat yhä keskustelun aiheena. Bramin valinta on kuitenkin selvä: “Meidän on pidettävä huolta toisistamme, ja joskus se tarkoittaa, että sinun on tehtävä jotain takaisin, vaikka saisit toimeentulotukea.” Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että keskustelu olisi ohi.
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
