Annette on 52-vuotias ja hänellä on jotain, mitä monet ihmiset eivät koskaan ajattele: nielemispelkoa. Hänelle se on päivittäinen taistelu. “Kuinka voit pelätä nielemistä?” ihmiset kysyvät usein yllättyneenä. Annette kohauttaa olkapäitään. “En tiedä, se tuntuu siltä kuin en voisi luottaa itseeni,” hän selittää. Hänen tarinansa antaa vilauksen siitä, kuinka nielemispelko voi vaikuttaa ihmisen elämään.
Pelon alku
Annette muistaa tarkalleen, milloin se alkoi. “Muutama vuosi sitten illallisella lähes tukehduin,” hän muistelee. Vaikka hän selvisi siitä silloin ongelmitta, tunne jäi pysyvästi. Siitä hetkestä lähtien syöminen ja juominen muuttuivat jännityksen lähteeksi. “Joka kerta kun otan suupalan, ajattelen: entä jos se menee tällä kertaa pieleen?”
Pelko kasvoi ja alkoi vaikuttaa hänen päivittäiseen elämäänsä. Annette alkoi välttää tilanteita, joissa hänen pitäisi syödä muiden kanssa. Ulkona syöminen ystävien kanssa, juhlapalat tai jopa illallinen perheen kanssa kotona: kaikki muuttui haasteeksi. “Häpesin,” hän sanoo hiljaa. “Ihmiset eivät ymmärrä sitä. He ajattelevat, että liioittelen.”
Vaikutus päivittäiseen elämään
Syöminen ja juominen ovat perustarpeita, mutta Annettelle ne tuntuvat esteiltä. “Syön vain pehmeitä ruokia, jotka liukuvat helposti alas,” hän kertoo. Leivät, liha ja jopa riisi ovat poissa hänen ruokalistaltaan. “Pelkään, että ne jäävät jumiin,” hän selittää. Jopa veden juominen voi joskus olla pelottavaa. “Minun on pakko pakottaa itseni ottamaan pieniä kulauksia.”
Pelko ei vaikuta vain siihen, mitä Annette syö, vaan myös siihen, miten hän voi. Hän on usein väsynyt ja hänellä on vähemmän energiaa. “Kehoni ei saa kaikkea, mitä se tarvitsee,” hän sanoo. Myös sosiaaliset tilanteet kärsivät. “Perun usein kutsuja. On helpompaa jäädä kotiin kuin selittää, miksi en syö.”
Avun hakeminen
Vuodet kamppailtuaan Annette päätti hakea apua. “Tajusin, etten voinut ratkaista tätä yksin,” hän sanoo. Hän meni puheterapeutille, joka on erikoistunut nielemisongelmiin, ja osallistui muutamaan istuntoon. “Puheterapeutti auttoi minua parantamaan nielemistekniikkaani ja antoi minulle harjoituksia hallinnan palauttamiseksi.”
Lisäksi Annette etsi myös psykologista apua. “Nielemispelko ei ole vain kurkussa, vaan myös päässä,” hän selittää. Terapeutin avulla hän työskentelee pelkonsa voittamiseksi. “Se on vaikeaa, mutta huomaan pieniä parannuksia.”
Tuki ympäristöstä
Annetten perheellä on suuri rooli hänen toipumisessaan. “Mieheni ja lapseni ovat olleet kärsivällisiä kanssani,” hän sanoo kiitollisena. He ovat oppineet antamaan hänelle tilaa eivätkä pakota häntä syömään asioita, joita hän ei uskalla. “Heidän tukensa merkitsee minulle kaikkea.”
Silti on joskus vaikeaa saada ymmärrystä muilta. “Kaikki eivät ymmärrä, mitä nielemispelko tarkoittaa,” Annette sanoo. “Saan usein kommentteja, kuten: ‘Mutta ethän ole koskaan todella tukehtunut?’ Se tekee vaikeaksi ottaa tunteeni vakavasti.”
Pienet askeleet eteenpäin
Vaikka Annette on vielä pitkä matka edessään, hän on ylpeä edistymisestään. “Voin taas nauttia enemmän syömisestä,” hän sanoo hymyillen. Hän yrittää maistaa uusia asioita, vaikka vain pieniä paloja kerrallaan. “Tuntuu hyvältä huomata, että voimistun.”
Hänen neuvonsa muille, jotka kamppailevat nielemispelon kanssa? “Hae apua ja puhu siitä,” hän sanoo. “Sinun ei tarvitse tehdä sitä yksin. On ihmisiä, jotka voivat auttaa sinua.”
Annetten tarina osoittaa, että nielemispelko on vakava haaste, mutta siihen on myös toivoa. Oikean avun ja tuen avulla voi oppia voittamaan pelon, askel kerrallaan.
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
