Joululle Anneliesille (42) on tärkeintä yhdessäolo, viihtyisyys ja merkitykselliset perinteet. Mutta juhlapyhien lähestyessä hän huomaa, että hänen lastensa odotukset suuntautuvat toiseen suuntaan. Sinterklaasin lahjojen runsauden jälkeen he alkavat jo kysyä, mitä joulukuusen alla on.
Tänä vuonna Annelies on tehnyt selkeän päätöksen: hän ei anna joululahjoja. “He saivat Sinterklaasilta jo niin paljon”, hän sanoo. “Minusta on tärkeämpää, että he oppivat, mitä joulu oikeasti merkitsee.”
Anneliesin lapset, 6-vuotias tytär ja 9-vuotias poika, viettivät viime viikolla Sinterklaasia ei yhdessä, vaan kolmessa eri juhlassa. Yksi isovanhempien luona, yksi kotona ja kolmas koulussa. Tuloksena? Kasa leluja, karkkeja ja lahjoja, joihin he tuskin vilkaisevatkaan. “He ovat innoissaan avattuaan ne”, Annelies sanoo. “Mutta parin päivän kuluttua puolet on taas unohtunut nurkkaan.”
Kun hänen poikansa kysyi viime viikolla, mitä hän saisi jouluna, Annelies tunsi, että jotain täytyy muuttua. “Kysyin häneltä, miksi hän halusi tietää sen”, hän kertoo. “Ja hänen vastauksensa oli yksinkertainen: ‘Koska niin kuuluu tehdä.’ Se kosketti minua. Milloin joulu on muuttunut vain lahjojen antamiseen liittyväksi?”
Annelies päätti kertoa lapsilleen, etteivät he tänä vuonna löydä mitään kuusen alta. Sen sijaan hän haluaa keskittyä muihin asioihin: katsoa yhdessä jouluelokuvaa, leipoa joulukeksejä, tehdä pitkän kävelyn ja illalla kokoontua syömään yhdessä. “He olivat pettyneitä, tietysti”, hän myöntää. “Mutta haluan näyttää heille, että joulu on enemmän kuin tavaroiden saaminen.”
Kuitenkin hän kokee, että tämän päätöksen toteuttaminen on vaikeaa. “Ympäristön paine on valtava”, hän sanoo. “Koulussa puhutaan jatkuvasti siitä, mitä kaikki saavat joululahjaksi. Jopa sosiaalisessa mediassa näen vain videoita ja kuvia valtavista lahjakasoista kuusen alla.” Annelies miettii, tuntevatko hänen lapsensa, että he menettävät jotain, vain siksi, että heidän vanhempansa valitsevat tehdä toisin.
Hän on kertonut päätöksestään myös ystävilleen ja perheelleen. Reaktiot olivat vaihtelevia. “Jotkut ymmärtävät täysin ja pitävät hyvänä, että haluan opettaa lapsilleni, että lahjat eivät ole tärkeintä”, hän sanoo. “Mutta toiset pitävät sitä surullisena. Eräs ystävä sanoi jopa: ‘Miksi riistäisit lapsiltasi sen ilon? Onhan se kumminkin joulu?’ Ikään kuin ei voisi viettää mukavaa joulua ilman lahjoja.”
Anneliesille kyse ei ole pelkästään periaatteista, vaan myös järkevästä ajattelusta. “Heillä on kaikki, mitä he tarvitsevat”, hän sanoo. “Enemmän leluja tarkoittaa vain enemmän kaaosta kotona ja vähemmän arvostusta siitä, mitä heillä jo on. En halua, että he kasvavat ajatellen, että onnea löytyy aina tavaroista.”
Hän ymmärtää, ettei uuden perinteen luominen ole helppoa. Varsinkin kun hänen lapsensa ovat tottuneet saamaan jotain joka vuosi. Mutta hän toivoo, että he lopulta näkevät tämän muutoksen arvon. “Ehkä he ovat edelleen vihaisia tai surullisia tänä vuonna”, hän sanoo. “Mutta toivon, että he myöhemmin ymmärtävät, että teen tämän heidän vuokseen. Haluan opettaa heille, että elämässä tärkeintä ovat kokemukset, eivät tavarat.”
Epäilyistään huolimatta Annelies pysyy päätöksensä takana. Hän haluaa tehdä kannanoton – ei vain lapsilleen, vaan myös itselleen. “Haluan osoittaa, että on mahdollista juhlia juhlapyhiä ilman, että kulutus vie täysin mukanaan”, hän sanoo. “Joulu merkitsee rakkautta, kiitollisuutta ja yhdessäoloa. Se on se, mitä haluan välittää lapsilleni.”
Mitä mieltä olette? Onko Annelies oikeassa, kun hän ei anna lapsilleen joululahjoja, vai kuuluuko se vain juhlapyhiin? Ja miten voit opettaa lapsille, että joulu on enemmän kuin lahjoja? Jätä kommentti alle ja jaa mielipiteesi. Annelies voisi käyttää kaiken tuen ja vinkit, jotka hän voi saada!
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
