Joka viikko yksi lukija jakaa henkilökohtaisen tarinansa.
Se voi olla tunnustus, mutta myös ajatus, turhautuminen tai jotain, mikä painaa häntä. Nolostuttavista hetkistä kiusallisiin keskusteluihin. Tällä kertaa Anne (27) kertoo, kuinka hänen ystäväpiirinsä, jonka kanssa hän tapaa viikoittain, unohti hänen syntymäpäivänsä täysin.
Neljän vuoden läheinen suhde
Anne on asunut nyt neljä vuotta Rotterdamissa. Opintojensa vuoksi hän muutti kaupunkiin, jossa hän tapasi kolme tyttöä. “Tapasimme toisiamme ulkona liikkuessa ja koulussa. Pian muodostimme vakituisen ryhmän,” hän selittää. “Teemme melkein kaiken yhdessä: urheilua, illallisia, juhlia, kahvitteluja. Todella sellainen perus ystäväelämä. Koska minulla ei ole muita Rotterdamissa, nämä tytöt merkitsevät paljon minulle.” Hän tunsi aina olevansa osa tiivistä ryhmää.
Syntymäpäivä ilman onnitteluja
Kun hänen syntymäpäivänsä lähestyi, Anne alkoi epäröidä, pitäisikö hänen juhlia sitä. “Jokainen ryhmästämme järjestää aina jotain: vuokraa pubin tai järjestää kotibileet,” hän kertoo. “Mutta se ei oikein sovi minulle. Minulla ei ole laajaa ystäväpiiriä eikä budjettia vuokrata kahvilaa.” Hän pelkäsi, että olisi kiusallista, jos paikalle tulisi vain vähän ihmisiä. Lopulta hän päätti olla suunnittelematta mitään ja ajatteli: ehkä juhlin sitä myöhemmin. “Mutta itse päivänä oli hiljaista. Ei yhtäkään viestiä, ei onnitteluja, ei mitään.”
Anne oli hämmästynyt ja surullinen. “Ymmärrän, että ihmisillä on kiireitä tai että he eivät ole hyviä päivämäärien kanssa, mutta se tuntui todella iskulta. Tapaamme toisiamme viikoittain, miten voit unohtaa sellaisen asian?”
Epäilyksiä ystävyydestä
Tilanne ei jätä häntä rauhaan. “Aloin miettiä, pitäisikö minun mainita tämä. Pitäisikö minun sanoa, että olen loukkaantunut? Vai annanko asian olla?” Hän pelkää, että hänen ystävänsä eivät tehneet sitä tahallaan, mutta se sattuu silti. “On vaikea uskoa, että kolme ihmistä, jotka ovat niin lähellä minua, kaikki unohtivat syntymäpäiväni.” Hän ei tunne ainoastaan pettymystä, vaan alkaa myös epäillä, kuinka tärkeä hän on heille. “Ehkä ajattelin, että olimme läheisempiä kuin oikeasti olemmekaan,” hän sanoo hiljaisesti.
Anne epäröi, pitäisikö hänen puhua asiasta vai antaa sen vain olla. Yhden asian hän tietää varmasti: ensi vuonna hän tekee jotain itsensä hyväksi. Ystävien kanssa tai ilman.
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
