Karin on ylpeä omistaja Bellalle, eloisalle kultaisellenoutajalle, joka rikastuttaa hänen elämäänsä. Joka päivä he kävelevät yhdessä puistossa, missä Karin nauttii ulkoilmasta ja yhteyksistä muiden koiranomistajien kanssa. Silti häntä ärsyttää yksi asia: tuntemattomat ihmiset, jotka silittävät Bellaa ilman lupaa.
“Se tapahtuu liian usein,” kertoo Karin katsoessaan kuvaa Bellasta. “Seison rauhassa koirani kanssa, ja yhtäkkiä jonkun käsi menee häntä kohti. Se tuntuu vain epäkunnioittavalta.”
Karinin mielestä kyse ei ole pelkästään etikettistä, vaan myös Bellan turvallisuudesta ja kunnioituksesta. “Bella on mahtava, mutta hän voi olla ujo. Jos joku koskettaa häntä yhtäkkiä, en tiedä kuinka hän reagoi.”
Karin yrittää aina pysyä ystävällisenä, vaikka ihmiset ylittäisivät hänen rajansa. “Sanon usein esimerkiksi: ‘Häiritsisikö sinua, jos kysyisit ensin?’”
Valitettavasti hänen reaktioihinsa suhtaudutaan joskus oudosti; moni ei vaikuta ymmärtävän, että koirilla, aivan kuten ihmisillä, on henkilökohtaiset rajat. Karin ajattelee, että ihmisten pitäisi ymmärtää, ettei koiraa voi aina silittää ilman seurauksia.
“Kuvittele, miltä tuntuisi, jos joku tunkeutuisi varoittamatta henkilökohtaiseen tilaasi,” Karin selittää. “Koirilla on oma luonteensa ja mieltymyksensä. Ei jokainen koira pidä siitä, että tuntemattomat silittävät heitä.”
Koskettaen koiraa ilman lupaa, vieraat voivat aiheuttaa jännitystä eläimessä ja sen omistajassa.
Hän kertoo tapauksesta, jossa lapsi juoksi varoittamatta Bellan luo. “Bella tunsi selvästi olonsa epämukavaksi ja vetäytyi taaksepäin. Lapsi oli innostunut, mutta Bella ei pitänyt siitä lainkaan. Lopulta minun piti puuttua tilanteeseen, jotta se rauhoittuisi.”
Tällaiset tapaukset jättävät Karinille usein epämukavan tunteen. Hän näkee sen puutteena kunnioituksessa hänen koiraansa kohtaan, mutta myös hänen roolissaan omistajana. “Olen vastuussa Bellan hyvinvoinnista. Kun toiset ilman lupaa tulevat hänen tilaansa, se tuntuu siltä kuin he aliarvioisivat rooliani omistajana.”
Toivoen ratkaisevansa tämän ongelman positiivisella tavalla, Karin on ripustanut Bellan kaulapantaan pienen kyltin tekstillä: “Pyydä ensin lupa koskea.” Tämä kyltti auttaa muistuttamaan ihmisiä, että koirilla, aivan kuten ihmisillä, on rajansa. Silti häntä turhauttaa, että tällaista kylttiä ylipäätään tarvitaan tämän tietoisuuden lisäämiseksi.
Karin ymmärtää, että ihmiset tarkoittavat hyvää. “Ymmärrän, että ihmiset tykkäävät silittää koiria ja että he usein pitävät sitä viattomana eleenä. Mutta ilman lupaa se ei tunnu sopivalta.” Hän huomauttaa, että jopa ystävät, jotka tuntevat Bellan hyvin, kysyvät aina kohteliaasti lupaa ennen kuin silittävät häntä. Sitä Karin arvostaa suuresti, sillä se osoittaa kunnioitusta.
Päättäväisenä jakaa viestinsä, Karin toivoo, että ihmiset ymmärtäisivät, kuinka tärkeää on pyytää lupa. “Koira ei ole lelu; se on elävä olento tunteineen ja ainutlaatuisine persoonallisuuksineen. Yksinkertainen kysymys tekee suuren eron sekä koiralle että omistajalle.”
Kiitollisena Bellan tuomasta rakkaudesta ja ilosta elämäänsä, Karin tietää, että hänen koiransa hyvinvointi on etusijalla. “Joten jos näette meidät, kysykää vain, saako Bellaa silittää. Se ei maksa mitään, mutta meille se merkitsee kaikkea.”
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
