Joskus suhde näyttää ulospäin täysin kunnossa olevalta. Pitkiä kävelyjä, kahvin juontia yhdessä, naurua vanhoille muistoille.
Mutta suljettujen ovien takana tapahtuu jotain aivan muuta. Anke (59) on ollut naimisissa saman miehen kanssa yli kolmekymmentä vuotta, mutta heidän avioliittonsa ei ole ollut vuosiin enää täydellinen. Ainakaan siinä suhteessa, jossa hänellä on eniten tarvetta: läheisyys.
“Viime kerrasta, kun meillä oli oikeaa seksiä, on niin kauan, etten melkein muista sitä”, hän kertoo. “Ehkä kolme vuotta sitten? Ja silloinkin se oli vastahakoista, sen tunsin kaikesta. Sen jälkeen oli aina jokin tekosyy: liian väsynyt, ei huvittanut, työstä aiheutuva stressi. Mutta se ei koskaan mennyt ohi. Siitä tuli vain… hiljaisuus sängyssä.”
Per Anke se ei ollut vain seksin puute. Se oli tunne siitä, ettei häntä enää nähty naisena. “Tunsin olevani kuin kämppäkaveri. Söimme yhdessä, katsoimme televisiota, mutta ei ollut kosketusta, ei halua. Vaikka minulla sitä vielä onkin. Vielä enemmän: olen vasta alkanut ymmärtää kuinka paljon oikeasti kaipasin.”
Hän yritti ottaa asian puheeksi, hän sanoo. “Olen sanonut monta kertaa, että tunsin itseni yksinäiseksi. Ettei minua kiinnostanut puhua vain kodinhoidosta tai työstä. Mutta hän pyyhkäisi sen pois. ‘Sinun ikäisenäsi sinun pitäisi olla iloinen siitä, että sinulla on rauha’, hän sanoi kerran. Se sattui. Ikään kuin toiveitani ei saisi olla olemassa, koska olen melkein kuusikymmentä.”
Koska mitään ei muuttunut, Anke alkoi epäillä itseään. “Ajattelin tosissani, että vika oli minussa. Ehkä en ole enää viehättävä. Ehkä olen liian hankala. Mutta jossain sydämessäni tiesin: en halua elää loppuelämääni ilman ruumiillista huomiota.”
Hän päätti rekisteröityä diskreetille alustalle ihmisille, jotka etsivät jännitystä suhteissaan. “Aluksi se tuntui todella ristiriitaiselta. Aivan kuin olisin pettänyt avioliittoni. Mutta samalla tunsin, että minut vihdoin nähtiin.
Miehet sanoivat, että näytin kauniilta, että olen mielenkiintoinen nainen. Se teki jotain itseluottamukselleni.”
Muutaman viikon kuluttua hän tapasi yhden miehen, Erikin, joka on 61 ja samankaltaisessa tilanteessa. “Hänen vaimollaan ei ole enää mitään kiinnostusta läheisyyteen vaihdevuosien jälkeen. Hän keskusteli siitä vaimonsa kanssa, mutta nainen sanoi, ettei hänelle enää tarvinnut. Ymmärsimme toisiamme heti. Joimme ensin vain kahvia kahvilassa, ilman odotuksia. Mutta yhteys oli olemassa.”
Tämä kohtaaminen johti lopulta jonkinlaiseen vakituiseen tapaamiseen Anken ja Erikin välillä. He tapaavat nyt noin kaksi kertaa kuukaudessa, yleensä hotellissa kaupungin ulkopuolella. “Se on diskreettiä, kunnioittavaa ja ennen kaikkea: tunnen olevani taas elossa. Tunnen itseni naiseksi. En vain äitinä tai kumppanina, vaan ihmisenä, jolla on haluja.”
Tunteeko hän syyllisyyttä miehensä edessä? “Joskus. Tietenkin. Varsinkin, kun hän on taas yhtäkkiä ystävällinen. Silloin se kalvaa. Mutta se tunne katoaa nopeasti, kun muistan, kuinka kauan tunsin itseni ohitetuksi. Olen antanut hänelle monta kertaa mahdollisuuden ratkaista asia yhdessä. Hän ei halunnut. Tai ei voinut. Mutta jossain vaiheessa en enää pystynyt odottamaan.”
Anke painottaa, että hän arvostaa edelleen miestään. “Olemme rakentaneet elämää yhdessä. Lapsia, lapsenlapsia. Nauramme myös yhä yhdessä. Mutta se intiimi osa… se on vain poissa. Eikä sen puhuminen johda mihinkään. Joten minulle jää vain yksi vaihtoehto: joko lähden tai etsin puuttuvan palasen jostain muualta.”
Hän on tietoisesti päättänyt olla lopettamatta avioliittoaan. “En halua kääntää koko elämääni ylösalaisin. Lapseni eivät ymmärtäisi sitä. Ja miehelleni se olisi isku. Joten valitsen tasapainon, jonka kanssa voin elää. Ja kummallista kyllä, se tuntuu rehellisemmältä kuin voisi kuvitella.”
Kysymykseen, aikooko hän joskus olla rehellinen miehensä kanssa, hän ei uskalla vastata varmasti. “Ehkä, joskus. Kun hetki tulee. Mutta toistaiseksi ei. Niin kauan kuin hän ei kysy, pidän sen itselläni. Sillä tiedän: jos kerron, kaikki on rikki. Ja juuri tämä on minulle tapa pitää avioliittomme elossa.”
Anke ei todellakaan ole ainoa nainen tilanteessaan. Tuhannet naiset jakavat samanlaisia tarinoita verkkokeskusteluissa. Seksi katoaa avioliitosta, mutta halu ei. Ja mitä silloin? Monet naiset valitsevat alistumisen. Jotkut eron. Ja jotkut, kuten Anke, diskreetin ratkaisun, joka antaa heille vapauden tuntea itsensä uudelleen.
“Siihen liittyy yhä tabu”, hän sanoo. “Aivan kuin et saisi enää haluta, kun olet vanhempi. Mutta se on hölynpölyä. Olen 59, en fossiili. Ja niin kauan kuin en satuta ketään, mielestäni minulla on oikeus läheisyyteen. Vaikka se olisi salassa.”
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
