Anita, yksinhuoltajaäiti, joka on vuosien ajan joutunut tulemaan toimeen toimeentulotuen varassa, purkaa turhautumistaan siitä summasta, jonka hän saa joka kuukausi.
Hänen mielestään se ei yksinkertaisesti riitä normaaliin elämään, saati sitten tekemään jotain kivaa silloin tällöin lastensa kanssa. “Toimeentulotuki on aivan liian alhainen, jotta voisi tehdä kivoja asioita,” hän sanoo käydessään uudelleen läpi ostoslistaansa. Hän joutuu jatkuvasti tekemään valintoja: mitä pystyy ja mitä ei pysty tekemään?
Elämä toimeentulotuen varassa on Anitalle joka päivä uusi haaste. “Ihmiset ajattelevat usein, että sinulla on helppoa, jos saat toimeentulotukea, mutta heillä ei ole aavistustakaan, mitä se todella tarkoittaa,” hän selittää. “Jokainen euro on käännettävä kolme kertaa, ja jokainen päivä tuntuu selviytymiseltä.”
Anita elää summalla, joka juuri ja juuri riittää hänen vuokraansa ja kiinteisiin menoihin, mutta siihen se jääkin. Kuukauden lopussa ei ole usein rahaa jäljellä mihinkään ylimääräiseen, saati sitten retkipäivään lastensa kanssa.
“Haluan vain, että lapseni voisivat myös tehdä jotain kivaa, kuten heidän ystävänsä,” Anita jatkaa. Hänellä nousee kyyneleet silmiin kertoessaan hetkistä, jolloin hän on joutunut sanomaan lapsilleen “ei”, koska rahaa ei yksinkertaisesti ollut.
“Tunnet itsesi niin avuttomaksi vanhempana. Kun he kysyvät, voimmeko mennä elokuviin tai uimahalliin, joudun tuottamaan heille pettymyksen. Haluan, että he voisivat tuntea olevansa vain lapsia, ilman huolia. Mutta se ei nyt onnistu.”
Anita yrittää laittaa rahaa säästöön joka kuukausi, mutta se onnistuu tuskin koskaan. “Aina kun ajattelen, että voin säästää vähän, tapahtuu jotain odottamatonta,” hän sanoo turhautuneena. “Pesukone meni rikki viimeksi, ja sitten sitä on taas siellä. Sinulla ei ole puskuria sellaisten asioiden varalta.”
Ne ovat odottamattomia menoja, jotka huolestuttavat häntä eniten. Rikkoutunut jääkaappi, koulutarvikkeiden uusiminen, sairastuminen – nuo ovat asioita, joihin hän ei voi säästää, koska hänen tukensa on yksinkertaisesti liian alhainen.
“Odotetaan, että tulet toimeen summalla, joka juuri ja juuri riittää elämiseen, puhumattakaan siitä, että voisit nauttia elämästä,” Anita selittää. “Ja samalla kun kaikki ympärillä kallistuu. Ruokaostokset, energiakulut, jopa yksinkertainen bussimatka on lähes mahdoton maksaa. Kaikki nousee, paitsi toimeentulotuki.”
Anita tuntee itsensä usein yhteiskunnan ulkopuoliseksi. Hän haluaa antaa lapsilleen samat mahdollisuudet kuin heidän ikätovereillaan, mutta se tuntuu mahdottomalta tehtävältä. “Tunnet itsesi joskus todella huonoksi vanhemmaksi,” hän sanoo. “Yritän tehdä kaikkeni antaakseni heille hyvän elämän, mutta en voi tarjota heille kaikkea, mitä he ansaitsevat. Se sattuu.”
Silti hän jatkaa taistelua lastensa puolesta. Anita on aktiivinen useilla foorumeilla ja Facebook-ryhmissä, joissa hän tapaa kohtalotovereitaan. “En ole todellakaan ainoa, joka kamppailee tämän kanssa,” hän sanoo. “On niin monia ihmisiä samassa tilanteessa, jotka tuntevat samoin.
Haluamme vain reilun mahdollisuuden elää normaalia elämää.” Yhdessä muiden toimeentulotuen äitien kanssa hän toimii toimeentulotuen korottamisen puolesta. “Eikö olekaan liikaa pyydetty, että joskus voisi tehdä jotain kivaa lastensa kanssa? Emme halua ylellistä elämää, vaan elämän, jossa olisi hieman enemmän hengitystilaa.”
Epävarmuus hänen taloudellisesta tilanteestaan kalvaa häntä. Anita tuntee olevansa vangittu järjestelmään, joka enemmän vastustaa häntä kuin auttaa. “Joskus tuntuu kuin olisit loputtomassa noidankehässä,” hän sanoo toivottamana. “Haluat työskennellä, mutta toimeentulotuen sääntöjen vuoksi se tuntuu lähes mahdottomalta. Ja kun tienaat jotain ylimääräistä, tukeasi leikataan heti. Tuntuu siltä, ettet voi koskaan edetä.”
“Puhutaan paljon köyhyyden torjumisesta, mutta en huomaa siitä paljoakaan,” hän sanoo. “Heidän pitäisi kuunnella meitä, meitä, jotka elämme sitä joka päivä.”
Hän toivoo, että muutos tulee pian, ei vain itselleen, vaan myös hänen lapsilleen ja kaikille muille perheille, joilla on vaikeaa. “Se ei ole oikeudenmukaista, että lapseni kärsivät tästä,” hän sanoo sekoittaen vihaansa ja suruaan. “Kaikki ansaitsevat jonkinlaista onnea elämässä. Haluan näyttää lapsilleni, että elämässä on muutakin kuin vain selviytymistä. Mutta sen muuttamiseksi on jotain tapahduttava. Jatkan toivomista, että joku nousee ja tekee jotain meidän puolestamme.”
Kutsullaan toimeentulotuen korottamiseen Anita haluaa tehdä selväksi, että tarvitaan enemmän kuin vain taloudellinen avustus. Hän haluaa järjestelmän, joka auttaa ihmisiä nousemaan köyhyydestä sen sijaan, että se pitää heidät siinä. “Kyse on arvokkuudesta,” hän sanoo. “Tuntemuksesta, että kuulut joukkoon, että voit myös myötävaikuttaa. Ja että voit antaa lapsillesi hyvän tulevaisuuden.”
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
