Työn ja palkan välisestä kuilusta keskustellaan yhä enemmän monissa maissa. Joistakin ammateista maksetaan hyvin, mutta toiset, usein elintärkeät työt, ovat edelleen alipalkattuja.
Tästä ovat osoituksena esimerkiksi ammattiliittojen asiantuntijoiden lausunnot, joissa he korostavat kerta toisensa jälkeen, että tiettyjä aloja ei arvosteta asianmukaisesti, vaikka työmäärä on suuri ja näiden ammattien merkitys suuri.
Yhdistykset vaativat siksi rakenteellisia muutoksia ja korkeampia palkkoja näille ammateille. Mutta mitkä alat ovat ammattiliittojen asiantuntijoiden mukaan todella alipalkattuja? Ja mitä pitäisi muuttaa, jotta nämä ihmiset saisivat vihdoin sen, mihin heillä on oikeus?”
Kova totuus alipalkkauksesta
Yhdistysasiantuntijoiden mukaan erityisesti hoiva- ja opetusalan sekä kulttuuri- ja hyvinvointialan ammatteja pidetään usein itsestäänselvyytenä. “Tilanne on outo”, sanoo ammattiyhdistysasiantuntija Marit.
“Hoitohenkilökunta huolehtii kirjaimellisesti toisten ihmisten elämästä, opettajat muodostavat koulutuksemme ja kasvatuksemme perustan, ja kulttuuri- ja hyvinvointialalla ihmiset huolehtivat mielenterveydestämme. Silti nämä ihmiset ansaitsevat usein vain minimipalkkaa, eikä heitä juuri kiitetä heidän työstään.”
Viime vuosina monien terveydenhuollon ammattilaisten, opettajien ja hyvinvointityöntekijöiden palkat eivät ole juuri nousseet, kun taas työmäärä ja vastuu ovat lisääntyneet merkittävästi.
“Terveydenhuollossa ihmiset tekevät raskaimpia töitä, fyysisesti ja henkisesti rasittavaa työtä, palkkaa vastaan, joka ei ole oikeassa suhteessa heidän ponnisteluihinsa”, Marit selittää.
“Ja sama koskee opettajia, jotka seisovat luokkahuoneissa ja vaikuttavat lasten tulevaisuuteen, mutta jotka tuskin saavat arvostusta hyvän palkan muodossa.”
Marit korostaa, että ongelma ei koske vain palkkoja. “Kyse ei ole vain palkasta. Kyse on myös tunnustuksesta ja arvostuksesta sen työn olemusta kohtaan, jota nämä ihmiset tekevät.”
Jos me yhteiskuntana jatkamme leikkauksia hoidosta, koulutuksesta ja hyvinvoinnista, olemme menossa väärään suuntaan. Näiden ihmisten pitäisi olla yhteiskuntamme ytimessä, ja sen pitäisi näkyä sanojen lisäksi myös teoissa, esimerkiksi antamalla heille kunnollinen palkka.”
Hoitotyö: liian vähän niin suuresta vastuusta
Ei ehkä ole yllättävää, että terveydenhuoltoala mainitaan usein yhtenä alipalkatuimmista ammateista, kun otetaan huomioon työntekijöiden kokema jatkuva paine sekä henkinen ja fyysinen rasitus, jota he joutuvat kestämään.
Viime vuosina työmäärä ja stressitaso terveydenhuollossa ovat kasvaneet dramaattisesti, ja silti monien terveydenhuollon ammattilaisten palkat jäävät kauas siitä, mitä heidän sitoutumisensa ja vastuunsa huomioon ottaen voisi odottaa.
Sairaanhoitaja, joka haluaa pysyä nimettömänä, kertoo, kuinka hän kohtaa päivittäin henkilöstöpulaa ja valtavia paineita tarjota hoitoa, kun hänen palkkansa on epäsuhtainen työhön nähden. “Työskentelen sairaalassa, ja meillä on aina kiire.”
Potilaiden määrä kasvaa, mutta heitä hoitavien käsien määrä pysyy samana. Se on turhauttavaa, koska tiedät, ettei sinulla ole aikaa antaa hoitoa, jota haluaisit antaa, mutta palkka ei muutu. Se ei vain riitä siihen, mitä me teemme. Kun näkee, miten paljon vastuuta on, on vaikea ymmärtää, miksi ei saa parempaa palkkaa.”
Maritin mukaan ongelma on laajempi kuin vain terveydenhuolto. “Terveydenhuollossa kyse on rakenteellisesta aliarvostuksesta. Mutta näemme tämän myös muilla tärkeillä aloilla, kuten koulutuksessa ja sosiaalihuollossa.”
Monet näillä aloilla työskentelevät ihmiset eivät koe olevansa arvostettuja, ei ainoastaan taloudellisesti vaan myös emotionaalisesti. Miten voimme odottaa heidän pysyvän motivoituneina, jos he eivät tunne, että he voivat tehdä työnsä hyvin paineen ja alhaisen palkan vuoksi?”
Koulutus: alipalkatut sankarit
Koulutuksessa myös tyytymättömyys palkkaukseen kasvaa. Alankomaissa opettajat eivät useinkaan saa palkkaa, joka vastaa heidän vastuualueitaan. Viime vuosina opettajien viikoittainen opetustuntimäärä on kasvanut, mutta heidän palkkansa on pysynyt samana tai tuskin noussut.
Marit: “Opettajat ovat koulutusjärjestelmämme perusta. Heillä on ratkaiseva rooli lastemme muokkaamisessa ja heidän tulevaisuutensa määrittämisessä, mutta heitä aliarvioidaan.
Opettaja ansaitsee paitsi opettamisesta myös oppituntien valmistelusta, kokeiden korjaamisesta ja oppilaiden valvonnasta. Kun laskee yhteen tuon ajan ja vastuun, palkka ei todellakaan ole perusteltu.”
Keskikoulun opettaja kertoo kokemuksistaan. “Työtaakka on valtava, varsinkin kun työskentelemme isompien luokkien kanssa ja hallinnollisia tehtäviä tulee yhä enemmän. Mutta palkkani? Se pysyy samana.
On vaikea pysyä motivoituneena, kun tietää tekevänsä niin paljon työtunteja, mutta se ei näy palkassa. Rakastan työtäni, mutta ei voi olla opettaja ja tyytyä keskivertoa pienempään palkkaan.”
Työ hyvinvointi- ja kulttuurialalla: välttämätöntä, mutta alipalkattua
Hyvinvointiala on ehkä yksi vähiten näkyvistä, mutta myös yksi aliarvostetuimmista aloista palkkauksen suhteen.
Hyvinvointialan työntekijät, kuten sosiaalityöntekijät ja terapeutit, auttavat päivittäin kriisissä olevia tai haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä. Huolimatta heidän tekemästään kovasta henkisestä työstä, heidän palkkansa on usein suhteeton heidän tuottamaansa arvoon nähden.
“Hyvinvointialalla työskentely on intensiivistä”, Marit kertoo. “Olet tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ovat usein vaikeissa ja monimutkaisissa tilanteissa. Se ei ole vain fyysisesti rasittavaa, vaan erityisesti henkisesti. Silti et useinkaan saa arvostusta, et saa kunnon palkkaa, ja työskentelet usein valtavan määrän ihmisten kanssa lyhyessä ajassa.”
Alipalkkaus on myös säännöllinen valitus kulttuurialalla. Taiteilijoita, muusikoita ja muita kulttuurialan työntekijöitä pidetään usein ylellisyytenä, mutta todellisuus on toinen. “Kulttuuriala kamppailee. Monet työskentelevät minimipalkalla tai jopa palkatta. Vaikka kulttuuri on yhteiskunnalle niin tärkeää, sitä ei arvosteta tarpeeksi hyvin, ja tämä koskee myös niitä ihmisiä, jotka varmistavat, että kulttuuri pysyy yleisön saatavilla”, Marit sanoo.
Mitä pitää muuttaa?
Keskeinen kysymys, johon ammattiliittojen asiantuntijoiden mukaan on vastattava, on se, mitä on muutettava. “Tarvitsemme kulttuuria, joka välittää tunnustusta ja kunnioitusta näitä ammatteja kohtaan”, Marit sanoo. “Ja se tarkoittaa, että poliitikkojen ja yritysten on ajateltava oikeaan suuntaan.”
Ratkaisu on yksinkertainen: tärkeää työtä tekeville ihmisille pitäisi maksaa siitä kunnollista palkkaa. Eikä kyse ole vain palkasta. Kyse on myös työmäärästä, työolosuhteista ja sosiaalisesta kunnioituksesta, jota annamme tätä työtä tekeville ihmisille.”
Yhdistykset jatkavat työtä parempien palkkojen, parempien työolojen ja suuremman tunnustuksen saamiseksi ihmisille, jotka tekevät näitä tärkeitä tehtäviä.
Miksi meidän on viime kädessä ymmärrettävä, että myös ne ihmiset, jotka huolehtivat lapsistamme, vanhuksistamme ja heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä, ansaitsevat kunnioituksen ja palkkauksen, joka kuuluu heidän työhönsä.
