Leperruus perheessä

Vaikka vanhemmat usein väittävät rakastavansa kaikkia lapsiaan yhtä paljon, tutkimukset osoittavat, että usein on olemassa suosikkilapsi. Monissa perheissä näyttää siltä, että tietty lapsi on useammin ‘lemmikki’. Mutta miten on teidän perheessänne? Oletko sinä suosikki, vai onko jokin sinun sisaruksistasi siinä roolissa?

Lemmikki perheessä

Amerikkalais-kanadalaisessa tutkimuksessa tutkijat tarkastelivat kolmenkymmenen tutkimuksen tietoja Yhdysvalloista, Kanadasta ja Länsi-Euroopasta. He tarkastelivat tekijöitä, kuten syntymäjärjestystä, sukupuolta, persoonallisuutta ja lasten temperamenttia sekä vanhempien mieltymyksiä.

Tulokset osoittavat, että tyttäret ja vanhimmat lapset ovat useammin lemmikkejä. Tutkijoiden mukaan tytöt ovat keskimäärin helpompia kasvatettavia. Vanhimmat lapset saavat usein enemmän vapautta ja vähemmän kontrollia kuin nuoremmat sisaruksensa. Myös huolehtivilla ja vastuullisilla lapsilla on enemmän mahdollisuuksia olla suosikkeja. Joten jos perheessäsi on vastuullinen, vanhin sisko, hänellä on todennäköisesti etulyöntiasema.

Miksi suosikkikohtelu voi olla haitallista

Tutkijat varoittavat, että yhden lapsen suosiminen voi aiheuttaa kielteisiä seurauksia perheen muille lapsille. Erityisesti lapsille, joita ei pidetä suosikkeina, tämä voi olla haitallista heidän itseluottamukselleen ja kehitykselleen.

Ero kohtelussa voi johtaa alempaan itsetuntoon ja enemmän ongelmakäyttäytymiseen vähemmän etuoikeutetuilla lapsilla. Tämä vaikutus ei ole havaittavissa vain lapsuudessa, vaan se voi jatkua aikuisuuteen asti. Jopa hyväntahtoiset erot, kuten vähemmän kontrollin käyttäminen vanhimpiin lapsiin, voivat olla haitallisia.

Terapeuttien ja vanhempien tulisi olla tietoisempia tästä perhedynamiikasta. Tunnistamalla nämä mallit voidaan ehkäistä haitallisia vaikutuksia paremmin.

Ei eroa rakkaudessa, mutta käyttäytymisessä kyllä

Cornellin yliopiston professori Karl Pillemer korostaa, että vanhempien tekemä ero ei aina tarkoita sitä, että he pitäisivät yhdestä lapsesta enemmän kuin toisesta. Hänen tutkimuksensa mukaan vanhemmat yrittävät yleensä parhaansa mukaan olla näyttämättä mieltymyksiään.

Ongelmia syntyy vasta, kun nämä mieltymykset johtavat erilaiseen kohteluun. Pillemerin mukaan vanhemmat eivät ehkä voi muuttaa tunteitaan, mutta he voivat muuttaa käyttäytymistään. Lopulta on tärkeää, että kaikki lapset tuntevat olevansa yhtä rakastettuja ja arvostettuja.

Vaikka suosikkikohtelun vaikutukset näyttävät olevan pieniä, lisätutkimusta tarvitaan vaikutuksen ymmärtämiseksi paremmin pitkällä aikavälillä. Yksi asia on varma: jokainen lapsi ansaitsee yhtäläisen mahdollisuuden saada huomiota ja rakkautta.

Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!