Uusi alku Jorikselle

Joriksella on raskas ajanjakso takanaan. “Hän menetti työpaikkansa, joutui muuttamaan vuokra-asunnostaan ja asui väliaikaisesti vanhempiemme luona,” kertoo Rifka. “Mutta nyt menee vihdoin hyvin. Hän on aloittanut oman yrityksen, rakastui Nicoon ja he ovat ostaneet yhteisen talon. Aviomieheni Oscar, lapsemme ja minä käymme siellä säännöllisesti. Silti se ei tunnu siltä, että olisimme todella tervetulleita.”

Rifkan kotona on aina mukavan lämmintä. “Me pidämme lämpötilan kotona 21 asteessa, mikä on meille miellyttävää. Oscar on syntynyt Karibialla ja hän palelee helposti. Hän haluaisi laittaa lämmityksen vieläkin korkeammalle, mutta se ei ole taloudellisesti mahdollista. Päivällä pidetään 21 asteessa ja illalla säädetään takaisin 18 asteeseen. Se vaikuttaa minusta aivan normaalilta.”

Säästäminen äärimmäisyyksiin asti

Joriksella ja Nicolla asia on toisin. Heidän talonsa ja remontti ovat verottaneet heidän säästöjään huomattavasti. “Heidän piti säästää reilusti saadakseen säästötilinsä täyteen,” Rifka sanoo. “Joris on nyt erittäin innostunut siitä, ettei hän käytä rahaa mahdollisimman vähän. Hän tekee ostokset useissa supermarketeissa saadakseen alennettuja tuotteita. Se on minusta ihan okei, mutta se vaikuttaa myös heidän vieraanvaraisuuteensa.”

Ennen tarjottiin herkullisia naposteltavia ja hyvää viiniä, mutta ne on nyt vaihdettu halvempiin vaihtoehtoihin. “Ei enää juustoja juustokaupasta, vaan kuivia juustotikkuja. Ja hyvän viinipullon sijaan halpoja supermarketin viinejä. Sen siedän vielä. Mutta pahinta on talon lämpötila.”

Joris ja Nico pitävät lämmityksen matalalla, harvoin yli 17 tai 18 astetta. “On niin kylmä, että tärisen sohvalla. Oscarilla on vielä kylmempi. Kun kysymme, voiko lämmitystä nostaa, Joris vastaa aina kieltävästi. Hän pitää sitä liian kalliina ja sanoo, että viileämpi lämpötila on parempi ympäristölle.”

Mitä nyt?

Rifkasta ei tunnu hyvältä, että hänen veljensä kohtelee vieraitaan näin. “Meillä yritän aina tehdä kaiken viihtyisäksi. Huolehdin hyvästä ruoasta ja juomasta sekä lämpimästä tunnelmasta. Mutta Joriksen ja Nikon luona en tunne olevani tervetullut. Kyse ei ole vain niistä kylmistä juustotikuista tai halvasta viinistä. Kylmyys tekee siitä vaikeaa.”

Nyt kun kylmyys lisääntyy, Rifka käy mieluummin harvemmin Joriksen ja Nikon luona. “Ehdotan aina, että tapaisimme meillä, mutta Joris haluaa meidän tulevan heidän luokseen. Hän on ylpeä uudesta kodistaan. Mitä voin tehdä?”

Onko Rifka oikeassa tuntemuksessaan vähemmän tervetulleeksi, vai onko tämä antamisen ja ottamisen kysymys?

Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!