Linda (66) ajatteli, että eläkepäivät antaisivat hänelle ja hänen miehelleen Janille (68) vihdoin enemmän aikaa yhdessä. 23 vuoden avioliiton jälkeen hän toivoi rentouttavia hetkiä, yhteisiä retkiä ja heidän siteensä vahvistamista. Mutta sen sijaan, että he olisivat yhdessä enemmän, tuntuu kuin välimatka heidän välillään olisi kasvanut. Janin harrastus, kalastus, on nyt hänen elämänsä keskipiste, ja Linda tuntee itsensä yhä enemmän sivuutetuksi.
Yhdessä vanheneminen? Tämä ajatus tuntuu kadonneen
”Kun jäimme yhdessä eläkkeelle, ajattelin: vihdoin aikaa toisillemme,” Linda kertoo. ”Olemme tehneet vuosia kovasti töitä, ja odotin niin innolla, että voisimme nauttia yhdessä rauhallisista aamuista, matkoista ja lapsenlapsistamme. Mutta tuo unelma tuntuu olevan pelkkä illuusio. Jan on aina poissa, onki kädessä.”
Missä Linda ajatteli eläkkeen olevan yhteisen ja rentouttavan vaiheen alku, Janilla on siitä oma käsityksensä. ”Hän lähtee melkein joka aamu aikaisin. Hän joko kalastaa tai puhuu siitä. Vaikka hän on kotona, hän puhuu vain paikoista, joissa toivoo saavansa parhaat saaliit. Se tuntuu siltä, ettei minulla ole enää merkitystä.”
Harrastus, joka vie kaiken huomion
Kalastus on aina ollut Janin intohimo, mutta eläkkeellä se näyttää ottaneen haltuunsa koko hänen elämänsä. ”Ymmärrän, että hän rakastaa kalastusta,” Linda sanoo. ”Se on mukava harrastus, mutta sen ei pitäisi varjostaa kaikkea muuta. Olen hänen vavastaan seuraavana jonossa.”
Linda on yrittänyt osoittaa ymmärrystä ja jopa mennyt mukaan joenrantaan. ”Ajattelin: ehkä tällä tavalla pääsen lähemmäksi. Mutta tuntikausien odottaminen kalan nappaamiseksi ei ole todellakaan minua varten. Se ei tuntunut olevan ‘yhdessä olemista’. Hän oli aivan omassa maailmassaan, ja minä istuin vain vieressä.”
Yksinäisyys omassa kodissaan
Linda sanoo, että hän tuntee itsensä yksinäiseksi, vaikka he asuvat saman katon alla. ”Kaipaan keskusteluja, vitsejä ja sitä tunnetta, että olen hänelle tärkeä. Kun yritän puhua tunteistani, hän ohittaa ne. Hän sanoo, että valitan liikaa ja että minun pitäisi antaa hänen nauttia harrastuksestaan.”
Syvin isku tuli, kun Jan unohti heidän 23. hääpäivänsä. ”Olin suunnitellut illallisen ja odotin sitä innolla,” Linda kertoo. ”Mutta hän nousi aamulla, pakkasi tavaransa ja lähti kalastamaan. Kun muistutin häntä, hän sanoi vain: ‘Ai niin, onneksi olkoon,’ ja lähti silti. Vietin koko päivän yksin.”
Yhteisen maljan kaato
Unohdetun hääpäivän jälkeen Linda tuntee kärsivällisyytensä olevan lopussa. ”Olen aina tehnyt kaiken hänen eteensä. Olen tukenut häntä urallaan, huolehtinut taloudesta ja aina ymmärtänyt hänen harrastustaan. Mutta nyt kysyn itseltäni: mitä saan siitä vastineeksi? Tunnen oloni tyhjäksi ja yksinäiseksi.”
Hän on yrittänyt löytää kompromissia, mutta Jan ei tunnu olevan siihen halukas. ”Ehdotin, että suunnittelisimme vakiopäiviä, jolloin teemme yhdessä jotakin. Mutta hän sanoo, että kalastus riippuu säästä ja ettei hän voi suunnitella sitä. Se tuntuu siltä, että hän pitää harrastustaan tärkeämpänä kuin avioliittoamme.”
Vaikea valinta
Linda harkitsee nyt jopa avioeroa, jotain mitä hän ei ole koskaan aiemmin ajatellut. ”23 vuoden jälkeen se ei tietenkään ole helppo päätös. Mutta kysyn itseltäni, haluanko jatkaa näin. En tunne enää olevani onnellinen, ja se murtuu minua.”
Päätös on erityisen vaikea, koska Linda arvostaa heidän yhteistä historiaansa. ”Olemme kokeneet niin paljon yhdessä, ja rakastan häntä edelleen. Mutta mitä hyötyä on rakkaudesta, jos se ei tunnu vastavuoroiselta?”
Mitä mieltä Jan on?
Jan itse ei tunnu olevan tietoinen asiasta. ”Hän sanoo, että kalastus rentouttaa häntä ja että minun pitäisi kunnioittaa sitä,” Linda kertoo. ”Mutta hän ei ymmärrä, että hän jättää minut ulkopuolelle. Hän sanoo, että minun ei pitäisi olla niin vaikea ja että minun pitäisi olla iloinen, että hänellä on harrastus.”
Linda on yrittänyt selittää hänelle, kuinka yksinäiseksi hän tuntee itsensä, mutta ilman menestystä. ”Hän näkee kalastuksen viattomana asiana, mutta hän ei näe, kuinka se ajaa meidät erilleen. Olen pyytänyt häntä menemään parisuhdeterapiaan, mutta hän nauroi sen pois.
Voiko avioliitto pelastua?
Linda ei halua antaa avioliitostaan periksi, mutta hän ei tiedä, onko Jan valmis muuttumaan. ”En halua hänen lopettavan kalastusta, mutta haluan, että hän ymmärtää, että myös suhteemme tarvitsee huomiota. Jos hän ei näe sitä, en tiedä, voimmeko jatkaa yhdessä.”
Hän harkitsee nyt väliaikaista taukoa miettiäkseen tulevaisuuttaan. ”Ehkä minun on näytettävä hänelle, mitä hän menettää, jos hän jatkaa näin. Mutta avioeron ajatus pelottaa minua. En halua aloittaa uudestaan tässä iässä.”
Mitä sinä tekisit?
Lindan tarina herättää monia kysymyksiä: pitäisikö hänen taistella avioliittonsa puolesta vai valita itsensä? Mitä mieltä sinä olet? Jaa mielipiteesi Facebookissa ja osallistu keskusteluun Lindan tilanteesta!
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
