Se oli tavallinen torstai-ilta, kun Saskia ja hänen miehensä Bas istuivat yhdessä sohvalla. Lasillinen viiniä kädessä, koira jalkojen juuressa ja Netflix-sarja pyöri taustalla. Mutta mikä alkoi rentouttavana iltana, muuttui pian kiusalliseksi keskusteluksi.
Yllättävä huomautus
”Kulta, haluaisin kysyä sinulta jotain”, aloitti Bas epäröiden. Saskia katsoi häntä kysyvästi. “Miksi et kokeilisi pitää se… alhaalla sileänä?” Hän viittasi epämääräisesti kädellään ja katsoi häntä varovasti, kuin olisi tiennyt puhuvansa arkaluontoisesta aiheesta.
Saskia nauroi. “Ihan totta? Mistä tämä yhtäkkiä tulee?” hän kysyi laskiessaan viinilasinsa.
Bas kohautti hartioitaan. “Ajattelin vain, että se voisi olla… kiva juttu. Meille molemmille. Mutta vain jos sinä haluat, tietenkin.”
Miksi nyt?
Saskialle se tuli puun takaa. He olivat olleet yhdessä jo kaksikymmentä vuotta, eikä Bas ollut koskaan aiemmin ilmaissut tällaista mieltymystä. Hän tunsi itsensä hieman pettyneeksi. Miksi nyt yhtäkkiä? Oliko se jotain, mitä hän oli nähnyt elokuvassa? Vai kenties jotain, mitä ystävä oli sanonut?
“Onko tämä jotain, mitä arvostat oikeasti, vai onko se ohimenevä vaihe?” kysyi Saskia uteliaana. Hän ei halunnut torjua häntä, mutta samaan aikaan se tuntui suurelta vaivalta.
Käytännön este
Saskia ajatteli kertoja, jolloin hän oli aiemmin ajanut itsensä täysin sileäksi. Se ei ollut mitään herkkua. Kutina, ärsytys ja jatkuva pelko sisäänkasvaneista karvoista saivat hänet suosimaan luonnollisempaa lähestymistapaa. Hän oli jo iloinen muistaessaan ajaa jalkansa säännöllisesti.
“Bas, älä ymmärrä väärin, mutta tiedätkö kuinka paljon työtä se on? Ja se kutina, kun se kasvaa takaisin… En tiedä, haluanko siihen ryhtyä”, hän myönsi rehellisesti.
Yhteiskunnan odotukset
Keskustelu vei hänen ajatuksensa laajempiin aiheisiin. Miksi naisille oli usein kirjoittamaton sääntö pitää kaikki sileänä, kun taas miehillä oli vapaus mennä omia menojaan? Bas ei todellakaan ollut innokas itsensä huoltaja, sen Saskia tiesi vallan hyvin.
“Mietin vaan,” aloitti Saskia, “miksi tämä työnnetään niin usein naisille. Pitäisikö miestenkin olla täysin sileitä?”
Bas vaikutti yllättyneeltä kysymyksestä. “Rehellisesti sanottuna en ole koskaan ajatellut asiaa”, hän myönsi.
Kompromissi?
Ilta päättyi ilman lopullista päätöstä. Saskia lupasi miettiä asiaa, mutta selitti myös, että hän ei halunnut tehdä mitään, mikä ei tuntunut hyvältä. “Ehkä kokeilen sitä joskus, mutta älä odota, että siitä tulee jatkuva juttu”, hän varoitti.
Bas nyökkäsi. “Haluan, että tunnet olosi mukavaksi, se on tärkeintä. Se oli vain ajatus.”
Yllättävä huomautus
”Kulta, haluaisin kysyä sinulta jotain”, aloitti Bas epäröiden. Saskia katsoi häntä kysyvästi. “Miksi et kokeilisi pitää se… alhaalla sileänä?” Hän viittasi epämääräisesti kädellään ja katsoi häntä varovasti, kuin olisi tiennyt puhuvansa arkaluontoisesta aiheesta.
Saskia nauroi. “Ihan totta? Mistä tämä yhtäkkiä tulee?” hän kysyi laskiessaan viinilasinsa.
Bas kohautti hartioitaan. “Ajattelin vain, että se voisi olla… kiva juttu. Meille molemmille. Mutta vain jos sinä haluat, tietenkin.”
Miksi nyt?
Saskialle se tuli puun takaa. He olivat olleet yhdessä jo kaksikymmentä vuotta, eikä Bas ollut koskaan aiemmin ilmaissut tällaista mieltymystä. Hän tunsi itsensä hieman pettyneeksi. Miksi nyt yhtäkkiä? Oliko se jotain, mitä hän oli nähnyt elokuvassa? Vai kenties jotain, mitä ystävä oli sanonut?
“Onko tämä jotain, mitä arvostat oikeasti, vai onko se ohimenevä vaihe?” kysyi Saskia uteliaana. Hän ei halunnut torjua häntä, mutta samaan aikaan se tuntui suurelta vaivalta.
Käytännön este
Saskia ajatteli kertoja, jolloin hän oli aiemmin ajanut itsensä täysin sileäksi. Se ei ollut mitään herkkua. Kutina, ärsytys ja jatkuva pelko sisäänkasvaneista karvoista saivat hänet suosimaan luonnollisempaa lähestymistapaa. Hän oli jo iloinen muistaessaan ajaa jalkansa säännöllisesti.
“Bas, älä ymmärrä väärin, mutta tiedätkö kuinka paljon työtä se on? Ja se kutina, kun se kasvaa takaisin… En tiedä, haluanko siihen ryhtyä”, hän myönsi rehellisesti.
Yhteiskunnan odotukset
Keskustelu vei hänen ajatuksensa laajempiin aiheisiin. Miksi naisille oli usein kirjoittamaton sääntö pitää kaikki sileänä, kun taas miehillä oli vapaus mennä omia menojaan? Bas ei todellakaan ollut innokas itsensä huoltaja, sen Saskia tiesi vallan hyvin.
“Mietin vaan,” aloitti Saskia, “miksi tämä työnnetään niin usein naisille. Pitäisikö miestenkin olla täysin sileitä?”
Bas vaikutti yllättyneeltä kysymyksestä. “Rehellisesti sanottuna en ole koskaan ajatellut asiaa”, hän myönsi.
Kompromissi?
Ilta päättyi ilman lopullista päätöstä. Saskia lupasi miettiä asiaa, mutta selitti myös, että hän ei halunnut tehdä mitään, mikä ei tuntunut hyvältä. “Ehkä kokeilen sitä joskus, mutta älä odota, että siitä tulee jatkuva juttu”, hän varoitti.
Bas nyökkäsi. “Haluan, että tunnet olosi mukavaksi, se on tärkeintä. Se oli vain ajatus.”
Mitä sinä tekisit?
Saskia jäi pohtimaan ristiriitaisin tuntein. Hän arvosti, että Bas uskalsi ilmaista toiveensa, mutta tunsi myös, että kyseessä oli aihe, jossa hänen piti asettaa omat rajansa. Hän mietti, miten muut naiset käsittelisivät tätä.
Mitä mieltä sinä olet? Pitäisikö Saskian kokeilla mennäkseen miehensä toiveiden mukaan, vai onko tämä pyyntö, jonka hän voi kieltäytyä? Jaa mielipiteesi Facebook-sivullamme ja osallistu keskusteluun!
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
