Nimeni on Iris, olen 24-vuotias. Olen suorittanut yliopistossa kandidaatin tutkinnon, mutta päätin olla tekemättä maisterin tutkintoa valmistumisen jälkeen. Syy? Opiskeluvelkani on jo nyt valtava lainajärjestelmän vuoksi ja siksi, että jouduin muuttamaan huoneisiin, kun muutin pois. Teen nyt kokopäivätyötä, mutta tunnen itseni uskomattoman yksinäiseksi.
Sain useita työpaikka tarjouksia LinkedInin kautta. Ajattelin, että olisi viisasta mennä suoraan töihin ja estää velkani kasvamasta. “Ajattelin: voin aina myöhemmin tehdä maisterin ja ehkä työnantajani haluaa maksaa osan kustannuksista,” kerroin itselleni. Se antoi minulle rauhaa, mutta tuo rauha katosi nopeasti, kun huomasin, että ystäväni alkoivat hitaasti mutta varmasti jättää minut ulkopuolelle.
Lähes kaikki ystäväni opiskeluajoilta päättivät tehdä maisterin. He ovat edelleen keskellä opiskelijaelämää, kun taas minä nousen nyt joka päivä klo 07:00 työhön. Siinä missä aikaisemmin menimme yhdessä ulos tai suunnittelimme spontaan drinkkejä, en nykyään saa yhtäkkiä enää kutsuja. “Yliopistoystäväni jättävät minut ulkopuolelle, koska en ole suorittanut maisteria ja he ovat,” tajusin äskettäin.
He suunnittelevat retkiä päivällä, juuri kun olen töissä. Kun ehdotan, että tekisimme jotain illalla, kuulen: “Voi ei, sitten meillä on luento tai meidän täytyy opiskella.” Tuntuu siltä kuin eläisimme kahdessa täysin eri maailmassa.
Kysyn itseltäni yhä useammin, teinkö oikean päätöksen. Diplomini tuntuu yhtäkkiä vähemmän arvokkaalta. “Nyt tuntuu siltä kuin paperini ei olisi täysiarvoinen,” ajattelen usein. Minulla on hyvä työpaikka, mutta kaipaan suuresti ystävieni seuraa. Tämä tekee minut epävarmaksi. Olisiko minun sittenkin pitänyt tehdä maisteri? Oliko päätökseni olla taloudellisesti vastuullinen virhe?
Kirjoitan tämän, koska etsin neuvoja. Kuinka käsittelen yksinäisyyttä ja tunne ulkopuoliseksi jäämisestä? Pitäisikö minun pitäytyä nykyisessä elämässäni ja toivoa, että ystäväni ymmärtävät myöhemmin, miksi tein tämän valinnan? Vai onko aika tehdä uusi alku ja muuttaa lähemmäksi työtäni?
Haluan tulevaisuuden, jossa tunnen itseni vähemmän yksinäiseksi ja voin olla ylpeä tekemistäni päätöksistä. Onko jollain vinkkejä tai kokemuksia, jotka voisivat auttaa minua? Kuulen siitä mielelläni.
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
