Vegaaneissa perheissä elämäntapaerimielisyydet esiintyvät usein, mutta viimeaikainen tapaus Nadian taloudessa meni pidemmälle kuin tavanomaiset jännitteet. Se johti merkittävään kriisiin. Ongelma syntyi, kun Nadia pakotti tiukkoja vegaanisia sääntöjään 15-vuotiaalle tytärpuolelleen, mikä vakavasti häiritsi perhesuhteita.
Nadia oli päättänyt säilyttää vegaanisen elämäntyylinsä, ja se tarkoitti, että hänen tytärpuolensa piti noudattaa talon sääntöjä. “Olemme vegaaneja talossamme,” sanoi Nadia tytärpuolelleen. “Jos et pidä siitä, jää äitisi luokse.” Tämä ei ollut pyyntö, vaan vaatimus. Teini-ikäinen halusi enemmän vapautta ruokavaliossaan, mutta hänen halunsa syödä joskus jotain muuta torjuttiin ehdottomasti. Tämä johti tarpeettomaan jännitykseen talossa, erityisesti Nadien ja hänen tytärpuolensa välillä.
Useiden keskusteluiden jälkeen, joissa hänen toiveitaan kerta toisensa jälkeen sivuutettiin, tytärpuoli päätti tehdä radikaalin ratkaisun. Hän toi kotiin suklaakakun, jossa oli maapähkinöitä – kakun, joka voisi vahingoittaa hänen velipuolensa, Nadien seitsemänvuotiasta poikaa, vakavasti, koska hänellä oli maapähkinäallergia. Kävi kuten odottaa saattaa: poika sai allergisen reaktion, ja Nadian piti toimia nopeasti hoitaakseen häntä EpiPenillä.
Tapaus oli vakava, mutta Nadia näki asian eri tavalla. Sen sijaan, että hän olisi myöntänyt, että hänen tiukat vegaanisäännöt olivat saattaneet myötävaikuttaa tilanteeseen, hän näki tytärpuolensa teon tahallisena hyökkäyksenä. “Hän antoi hänelle tarkoituksella kakun ‘opettaakseen meille läksyn’,” hän sanoi. Nadien reaktio oli voimakas: hän vaati mieheltään tytärtä ulos, koska tämä oli vaarantanut hänen poikansa.
Hänen miehensä yritti lieventää tilannetta sanomalla, että teini todennäköisesti ei tajunnut, kuinka vaarallinen hänen tekonsa oli ollut. Hän ehdotti, että Nadia tarkastelisi asiaa toisesta näkökulmasta. Mutta Nadia pysyi järkkymättömänä. Hän uskoi olevansa oikeassa ja oli päättäväinen pysymään kannassaan, hänen tytärpuolensa tunteista huolimatta.
Sen sijaan, että hän olisi pohtinut omaa rooliaan konfliktissa, Nadia toisti mantraansa: “Meidän talo, meidän säännöt.” Tämä oli hänen tapansa oikeuttaa tilanne omasta mielestään, mutta se sivuutti täysin hänen tytärpuolensa tunteet. Teini-ikäinen tunsi itseään väärin kohdelluksi ja syrjäiseksi, koska häntä ei kuunneltu.
Tapahtumalla oli potentiaalia olla käännekohta perheelle. Se olisi voinut tarjota avoimen viestinnän ja keskinäisen ymmärryksen mahdollisuuden. Tytärpuoli ei kuitenkaan tuntenut tulevansa kuulluksi ja päätti lopulta lähteä kotoa. Hän tunsi itsensä hylätyksi, koska Nadia kieltäytyi ymmärtämästä hänen näkökulmaansa ja ottamasta sitä vakavasti. Sen sijaan, että konflikti olisi toiminut oppimismahdollisuutena perheelle, siitä tuli entistä suuremman etäisyyden lähde perheenjäsenten välillä.
Nadian haluttomuus tehdä kompromisseja tai kuunnella tytärpuolensa tunteita johti lopulta suurempaan kuiluun perheessä. Vaikka on ymmärrettävää, että hänen poikansa turvallisuus oli ensisijalla, oli ilmeistä, että Nadien tapa käsitellä tilannetta hajotti perhettään enemmän kuin olisi voinut yhdistää.
Se olisi voinut olla mahdollisuus kasvuun ja yhteydenpitoon, mutta pitämällä kiinni tiukoista säännöistään ja antamatta tytärpuolelleen tilaa tehdä omia valintojaan, Nadia vain lisäsi jännitystä. Mitä olisi tapahtunut, jos hän olisi ottanut hetken kuunnellakseen tytärpuoltaan ja etsiäkseen kompromissia? Olisiko perhe ehkä voinut rakentaa vahvemman siteen?
Lopulta perhe jäi enemmän rikkinäiseksi kuin aiemmin. Teini-ikäinen ei tuntenut pelkästään jääneensä ulkopuolelle, vaan myös väärinymmärretyksi omassa kodissaan. Tapahtuma olisi voinut tarjota mahdollisuuden avoimeen keskusteluun ja ratkaisuun, joka olisi ollut kaikille toimiva. Mitä sinä olisit tehnyt, jos olisit ollut Nadian asemassa? Oliko sääntöjen noudattaminen sen arvoista vai olisiko joustavampi lähestymistapa voinut ratkaista tilanteen?
Lähde
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
