Rosemary (34) ja hänen miehensä Pieter-Paul (36) rakastavat ruokaa ja nauttivat säännöllisesti illallisesta hienoissa ravintoloissa. “Valitsemme usein ravintoloita Michelin-oppaasta, koska silloin tiedämme varmasti, että ruoka on huippulaatua,” Rosemary kertoo. “3- ja 5-vuotiaat tyttäremme jäävät kotiin lastenhoitajan kanssa. Heillä ei kuitenkaan olisi hauskaa seitsemän ruokalajin illallisella ja siihen sopivien viinien kanssa. Lisäksi se on meille mukava tapa viettää yhdessä laatuaikaa.”
Sillä aikaa kun lastenhoitaja ja lapset nauttivat kotona pizzasta, Rosemary ja Pieter-Paul kokevat illan täynnä kulinaarisia huippuhetkiä ja hyviä keskusteluja. “Se toimii kaikille. Lapset nauttivat leikkimisestä lastenhoitajan kanssa, ja me voimme hetkeksi paeta arjen kiireitä.”
Kehuja pöydässä
Rosemary ja Pieter-Paul eivät kuitenkaan halua sulkea tyttäriään kokonaan pois heidän intohimostaan herkulliseen ruokaan. Joskus he vievät tytöt lounaalle tai lyhyelle illalliselle. “Valitsemme silloin yksinkertaisemman aterian, esimerkiksi kaksiruokalajin illallisen. Lapset syövät mukana,” Rosemary kertoo.
Nuoret tytöt käyttäytyvät yleensä hyvin ravintolassa, mikä on heidän vanhempiensa suuri ylpeys. “Viimeksi saimme jopa kehuja naapuripöydän ihmisiltä,” Rosemary muistelee. “He sanoivat, että heillä oli harvoin nähty niin suloisia ja hyväkäytöksisiä lapsia. Se tekee meidät vanhemmiksi tietysti erittäin ylpeiksi.”
Fristi ja väritysarkit
Mutta eivät kaikki retket suju mutkattomasti. Rosemary kertoo käynnistä ruokakuppilassa, joka otti aivan toisen käänteen. “Vanhemmalla tyttärellämme ei ollut hyvä päivä. Hän alkoi jo valittaa saapuessaan ja piti sitä ‘hyvin typeränä ravintolana.’ Pieter-Paul ja minä halusimme vajota maan alle häpeästä.”
Onneksi henkilökunta oli ymmärtäväinen ja nuori tarjoilija toimi nopeasti. “Pullollisella Fristiä ja värityskirjalla hän rauhoittui hetkessä,” Rosemary nauraa. “Lopulta kaikki saivat syödä rauhassa, eikä kukaan oikeastaan häiriintynyt tilanteesta.”
Ystävällisyydestä ei aina ole hyötyä
Joskus kuitenkin ympäristö aiheuttaa epämukavuutta, ei tilanne itsessään. Rosemary muistaa äskettäisen vierailun pienessä bistrossa, joka tuntui alusta asti oudolta. “Tullessamme sisään lelujen ja iPadin kanssa pitääksemme lapset kiireisinä, saimme paheksuvia katseita. Vanhempi nainen katsoi meitä tuomitsevasti ja kuiskasi jotain pöytätoverilleen. Jopa vanhempi tyttäremme huomasi sen ja kysyi liian kovalla äänellä: ‘Miksi tuo nainen näyttää niin vihaiselta?’ ”
Henkilökunta ei myöskään näyttänyt innostuneelta heidän tulostaan. “Kun pyysimme yksinkertaista ruokaa lapsille, se evättiin. ‘Emme tee räätälöityjä aterioita. He voivat tilata jotain listalta’, oli vastaus. Lopulta valitsimme annoksen listalta, mutta tytöt eivät pitäneet siitä ja alkoivat itkeä.”
Ajatuksen muuttuna
Tilanne riistäytyi käsistä, kun lapset muuttuivat levottomiksi. “Heidän itkunsa muuttui huudoksi, ja ennen kuin tajusimmekaan, he makasivat rullaten lattialla,” Rosemary kertoo. “Pieter-Paul meni tyttöjen kanssa käytävälle rauhoittamaan heitä, kun pyysin vielä kerran annosta ranskalaisia. Oli selvää, että ravintolan tunnelma oli täysin muuttunut.”
Yllättävästi nuori työntekijä tuli neuvomaan heitä. ” ‘Rouva, muut vieraat ovat ilmoittaneet, että lapsenne häiritsevät heitä suuresti. Tässä on lasku. Voitte ottaa loput ruoastanne ja viinin mukaan.’ Olin niin vihainen! Heitin rahat pöydälle, otin viinipullon ja poistuin vihaisena ravintolasta.”
Odottamaton käänne
Seuraavana päivänä Rosemary sai puhelun ravintolasta. Hänen yllätyksekseen omistaja pyysi anteeksi. “Hän kertoi, että useat asiakkaat olivat valittaneet lapsistamme, mutta henkilökunta ei olisi saanut pyytää meitä lähtemään. Hän palautti meille aterian ja kalliin viinipullon hinnan ja tarjosi meille illallisen kahdelle. Mielestäni se oli erittäin ystävällinen ratkaisu.”
Rosemary palaa kokemukseen sekaisin tuntein. “Se oli vaikea tilanne, mutta arvostan, että omistaja otti vaivan lähettääkseen meitä. Se sai minut ajattelemaan, kuinka käsittelemme ravintoloita lasten kanssa tulevaisuudessa.”
Oppitunti tasapainosta
Rosemary ymmärtää, että syöminen ulkona pienten lasten kanssa voi olla haaste, sekä vanhemmille että ravintoloille. “Lapset kuuluvat asiaan, mutta ymmärrän myös, että kaikki eivät pidä siitä. Kyse on oikean tasapainon löytämisestä. Viemme heidät sopiviin paikkoihin ja valvomme heidän käytöstä. Mutta joskus asiat menevät pieleen, ja se kuuluu asiaan.”
Mitä mieltä te olette? Miten varmistatte, että syöminen ulkona lasten kanssa on menestys? Ja miten ravintolat voisivat käsitellä tätä paremmin? Jätä kommenttisi alle ja jaa kokemuksesi. Rosemary on utelias tietämään, kuinka muut selviytyvät näissä tilanteissa.
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
