Freek tekee 50-tuntisia työviikkoja elättääkseen perheensä ja maksaakseen laskut. Silti hän tuntee yhä enemmän turhautumista siihen, mitä hän pitää vääristyneenä systeeminä. “Teen kovasti töitä, mutta naapurini, joka elää sosiaalituella, näyttää elävän samanlaista elämää kuin minä,” sanoo Freek. “Hän meni jopa lomalle syyslomalla, kun taas minä olin jälleen töissä.”
Eriarvoisuus naapurustossa
Freek ei voi oikein peittää turhautumistaan. “Joka aamu nousen aikaisin, menen töihin ja yritän tarjota perheelleni hyvän elämän,” hän selittää. “Mutta kun katson naapuria, näyttää siltä kuin hänellä ei olisi huolenhäivää. Hänellä on uusia tavaroita, hän käy lomilla, ja minä taas kamppailen välillä toimeentulon kanssa. Miten se on mahdollista?”
Freekin ongelma ei ole onnellisuuden kadehtiminen muilta. “Ymmärrän, että on ihmisiä, jotka tarvitsevat apua ja että järjestelmämme on olemassa tukemaan heitä. Mutta tuntuu epäreilulta, että joku, joka ei tee työtä, elää samassa luksuksessa kuin minä, ja minun on tehtävä kovasti töitä sen eteen.”
Mikä häntä erityisesti hämmästytti, oli hetki, jolloin hän näki naapurin lähtevän lomapuistoon auto täynnä tavaraa ja kattoboksi katolla. “Ensin ajattelin: ehkä hän on säästänyt vuosia. Mutta myöhemmin kuulin hänen puhuvan uusista ostoksista. Miten joku voi maksaa kaiken tämän sosiaalituella?”
Tunne, että työnteko ei enää kannata
Freek ei ole ainoa, joka tuntee näin. “Keskusteluissa ystävien ja perheen kanssa kuulen usein samoja turhautumisia. Ihmiset kysyvät, onko järjestelmä enää oikeudenmukainen. Tuntuu siltä, että yhtä hyvin voisi olla tekemättä mitään, koska työnteko ei juuri näytä tekevän eroa.”
Häntä vaivaa eniten ajatus siitä, että jotkut saattavat käyttää sääntöjä väärin. “Kuulen tarinoita ihmisistä, jotka tietävät tarkalleen, miten saada järjestelmä toimimaan heidän eduksi. Ehkä se ei aina pidä paikkansa, mutta se jää vaivaamaan.”
Silti Freek yrittää pysyä ymmärtävänä. “Ehkä naapurini saa apua perheeltä tai hän on hyvin järkevä rahan kanssa. Sitä en tiedä. Mutta kun olen itse töissä ja hän tuntuu elävän huoletonta elämää, on vaikea päästää siitä irti.”
Toive reilummasta järjestelmästä
Freek toivoo eniten järjestelmää, joka tuntuu oikeudenmukaiselta. “Kovan työn pitäisi kannattaa. Jos ihmiset kokevat, ettei heidän ponnistelunsa tuota tulosta, luottamus yhteiskuntaan vahingoittuu.”
Hän ei vaadi vähemmän apua hädänalaisille, vaan parempaa tasapainoa. “Kaikki ansaitsevat hyvän elämän, siitä ei ole kyse. Mutta järjestelmän on toimittava niin, että se tuntuu oikeudenmukaiselta kaikille. Tämä tarkoittaa, että työnteon on aina tuotava jotain.”
Freek päättää viestinsä selkein sanoin: “Toivon kaikille onnea ja hyvää elämää. Mutta niin kauan kuin järjestelmä antaa kaltaisilleni ihmisille tunteen, ettei ponnistelut vaikuta mihinkään, on perustavanlaatuinen virhe. Sen on muututtava – meidän kaikkien tulevaisuuden vuoksi.”
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
