Joskus kohtaa asioita, joita ei olisi halunnut nähdä. Niin kävi minulle, Sofielle, 43 vuotta, viime viikolla, kun ajattelin auttaa miestani järjestämään hänen matkalaukkunsa työmatkan jälkeen. Mitä alkoi viattomana tehtävänä, muuttui hetkeksi täynnä hämmennystä ja epävarmuutta.
Halusin vain sulkea laukun siististi. Sitten näin laatikon. Kondomeja. Ensin ajattelin, että näin väärin, koska emme ole käyttäneet niitä vuosiin. Tuntui kuin sydämeni olisi jättänyt lyönnin väliin. Miksi mieheni ottaisi ne mukaansa? Ja miksi työmatkalle, jonne en ollut menossa mukaan?
Hetken mielijohteesta otin laatikon käteeni. Ehkä tälle olisi looginen selitys. Mutta kun avasin sen, pelkoni muuttui ikäväksi sekoitukseksi vihaa ja surua. Siellä oli muutama, mutta laatikko ei ollut täysi. Useita kondomeja puuttui. Pääni raksutti ylitöitä. Minne ne ovat jääneet? Ja mikä tärkeämpää, kenen kanssa niitä on käytetty?
Ehkä oli virhe avata laatikko, mutta en voinut vastustaa. Tiesin, että ylitin rajan, mutta mitä muuta voisin tehdä? Lisäksi ajattelin jatkuvasti: tämä ei voi olla hyvä. En halunnut uskoa sitä, mutta kaikki merkit viittaavat yhteen suuntaan.
Siitä päivästä lähtien olen tuntenut olevani vangittuna omiin ajatuksiini. Pitäisikö minun kohdata hänet? Mitä jos hänellä on hyvä selitys? Ehkä ne ovat vanhoja ja hän on vain vahingossa ottanut ne mukaan. Tai ehkä… ei, en halua ajatella sitä. Mutta entä jos hän kiistää kaiken? Mitä jos se onkin totta ja saan tietää jotain, mikä muuttaa koko elämäni?
Huomaan, että olen viime aikoina etäännyttänyt itseäni hänestä. Kaikki tuntuu nyt erilaiselta, jopa yksinkertaiset keskustelut päivällisen aikana. Haluan selkeyttä, mutta pelkään mitä tulen kuulemaan. Mitä jos kysymykseni rikkovat suhteemme, tai vielä pahempaa, mitä jos olen oikeassa?
Tiedän, että minun on lopulta puhuttava. En voi jatkaa näin ilman vastauksia. Mutta sanat jäävät jumiin kurkkuuni. Miten aloittaa tällainen keskustelu ilman että kaikki eskaloituu? Ehkä siksi viivytän sitä vielä hetkisen. Tai ehkä kerään tänä iltana tarpeeksi rohkeutta kysyäkseni: Miksi otit kondomeja mukaasi, ja miksi muutama puuttuu?
Ehkä se on ratkaisun alku. Tai lopun alku.
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!