Claudine on asunut samalla kadulla jo kahdeksan vuotta, naapurustossa, jossa suurin osa ihmisistä tuntee toisensa ja lapset leikkivät yhdessä ulkona viikonloppuisin. Hän on aina nauttinut kodikkaasta tunnelmasta ja siitä, että ihmiset ovat siellä toisiaan varten. Mutta nyt hänellä on salaisuus, joka vaivaa häntä päivittäin ja tekee hänet yhä epämukavammaksi. “Tiedän, että naapurini Linda on suhteessa vastapäätä asuvan naapurimme Basin kanssa,” sanoo Claudine. “En olisi koskaan halunnut saada tätä tietää, mutta nyt kun tiedän, mietin joka päivä, pitäisikö minun tehdä asialle jotain.”
Claudine sai tietää suhteen sattumalta eräänä sunnuntai-iltapäivänä. Hän oli juuri saanut puutarhan siivottua, kun näki Lindan ja Basin juttelemassa kadun toisella puolella. He seisoivat hyvin lähellä toisiaan, ja pian hän näki, ettei kyseessä ollut tavallinen naapuruuskeskustelu. “Näin heidän suutelevan keskellä katua,” kertoo Claudine. “Ensin luulin, että kuvittelin, mutta kun katsoin tarkemmin, oli täysin selvää, mitä tapahtui.” Linda on naimisissa Robin kanssa ja hänellä on kaksi pientä lasta, ja Basilla on myös vaimo ja tytär. “Siitä lähtien en ole saanut kuvaa pois mielestäni. Joka kerta, kun näen Lindan tai Basin, minulle muistutetaan asiasta.”
Aluksi Claudine yritti vain sivuuttaa sen. Hän ajatteli, ettei se ollut hänen asiansa ja ettei hänen pitäisi puuttua toisten ihmisten yksityiselämään. “Sanoin itselleni, että voisin paremmin jättää asian sikseen. Mitä ihmiset tekevät vapaa-ajallaan, on heidän oma asiansa, ajattelin.” Mutta viikkojen kuluessa asia alkoi painaa häntä yhä enemmän. “Minusta tuntuu epämukavalta kohdatessani Lindan, enkä enää tuskin uskalla katsoa Robia silmiin. Hänellä ei ole aavistustakaan, eikä hän ansaitse tulla petetyksi näin.”
Claudine on aina ajatellut olevansa rehellinen ja vilpitön henkilö, joka puolustaa totuutta. “Jos tämä tapahtuisi omalle miehelleni, haluaisin, että joku kertoisi minulle,” hän sanoo. “Tuntuu melkein siltä kuin olisin osallinen valeeseen, joka voi vahingoittaa perhettä, kun en sanokaan mitään.” Mutta samalla on jotain, mikä pidättelee häntä. Hän pelkää salaisuuden paljastamisen seurauksia, pelkää sen eivätkö välistä hyvät suhteet naapureihin tuhoutuisivat. “En halua aiheuttaa juoruja tai tulla syytetyksi toisten asioihin sekaantumisesta. Mutta vaitiolo ei tunnu oikealta.”
Claudinen kokema paine kasvaa jokaisessa keskustelussa, jonka hän käy Lindan kanssa. “Linda käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja se tekee asian vielä vaikeammaksi minulle. Hän puhuu lapsistaan, työstään ja päivittäisestä elämästään aivan kuin kaikki olisi normaalia. Hän ei vaikuta tuntevan mitään syyllisyyttä.” Tämä tekopyhyys koskettaa Claudineä, ja hän tuntee repeytyvänsä omien arvojensa ja ystävyytensä välillä Lindan kanssa. “Hän on aina ollut ystävällinen minulle ja auttanut minua lasten kanssa, mutta nyt en enää tiedä, mitä ajatella.”
Tilanne tuli vielä epämiellyttävämmäksi Claudinelle, kun hän tapasi Robin kadulla. Hän tuli Claudinen luo leveä hymy kasvoillaan ja kysyi, miten asiat sujuivat. “Minusta tuntui melkein pahoinvoivalta, koska tiesin, ettei hänellä ollut aavistustakaan, mitä tapahtui. Hän puhui lapsista ja kertoi innostuneesti heidän viikonloppureissusuunnitelmistaan. Tunsin itseni niin syylliseksi ja aloin miettiä, kuinka kauan tämä oli kestänyt.”
Claudine on yrittänyt pyytää neuvoa parilta ystävältään kertomatta yksityiskohtia, mutta hän ei ole saanut selvää vastausta. “Yksi sanoo, etten saisi tehdä mitään ja että minun pitäisi pysyä poissa toisten asioista. Toinen sanoo, että rehellisyys on aina paras ratkaisu, vaikka se aiheuttaakin ongelmia.” Tämä saa Claudinen jatkuvasti epäilemään, mikä olisi oikea valinta. “Entä jos teen väärän päätöksen? Entä jos sanon jotain ja pilaan heidän perheensä, ja ehkä myös naapuruuden ilmapiirin?”
Hän miettii, pitäisikö hänen tuntea syyllisyyttä siitä, ettei hän kykene sanomaan mitään. “Päässäni käyn läpi keskustelua, jossa kerron Robertille kaiken ja ilmaisen vilpittömän osanottoni. Mutta heti kun kuvittelen tekeväni sen todella, jään täysin jumiin. Entä jos pahennan koko tilannetta ja kaikki syyttävät minua siitä, mitä tapahtuu?”
Viikkojen unettomien öiden ja rauhattomuuden jälkeen Claudine alkaa ymmärtää, ettei ehkä olekaan olemassa täydellistä ratkaisua. “Ehkä en voi tehdä mitään ilman, että joku loukkaantuu. Ehkä minun täytyy vain hyväksyä, että jotkut asiat ovat hallintani ulkopuolella ja toivon, että totuus tulee lopulta itsestään esiin.” Hän harkitsee etäisyyden ottamista Lindaan ja Basiin toivoen, että se toisi hänelle enemmän rauhaa. “Ehkä jos näen heitä harvemmin, siitä on helpompi unohtaa.”
Kuitenkin Claudinen mielessä pyörii kysymyksiä. Hän miettii, saako hän itse koskaan rauhaa tilanteen kanssa. “En halua ketään loukata, ja haluan pysyä uskollisena itselleni. Mutta tällä hetkellä en vain tiedä, mikä on oikea valinta.”
Mitä sinä tekisit Claudinen tilanteessa? Kertoisitko jotain naapureillesi vai pitäisitkö salaisuuden ja yrittäisit unohtaa sen? Jaa mielipiteesi Facebook-sivullamme ja osallistu keskusteluun tästä vaikeasta dilemmasta!
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
