En olisi koskaan uskonut, että aloittaisin uuden luvun tässä iässä, puhumattakaan seikkailusta kuin tämä. Useiden vuosien yksinolon jälkeen lapseni olivat jo muuttaneet omilleen. Sen seurauksena tunsin itseni usein hieman eksyneeksi ja yksinäiseksi.
Päiväni olivat täynnä samaa rutiinia. Säästöni loivat minulle turvallisuuden tunteen tulevaisuutta varten. Tämä tuntui turvalliselta puskurilta. Kunnes tapasin Ameyon, nuoren Ghanasta kotoisin olevan miehen, joka oli täynnä energiaa ja viehätysvoimaa. Hän toi uuden ilon elämääni ja aiheutti muutoksen, jota en ollut odottanut.
Tapaaminen ja kasvava yhteys
Tapasimme Ameyon kanssa verkossa. Alussa se tuntui enemmän peliltä; vitsailimme ja pidimme keskustelut kevyinä. Mutta ajan mittaan keskustelumme syvenivät ja muuttuivat henkilökohtaisemmiksi. Hän kuunteli minua tavalla, jota en ollut pitkään aikaan kokenut. Hänen kanssaan tunsin itseni ymmärretyksi ja arvostetuksi. Uskalsin kertoa hänelle asioita, joita en edes parhaimmille ystävilleni kertoisi. Tämä yhteys oli minulle hyvin erityinen ja koukuttava. En ollut ajatellut, että rakastuisin, mutta kadotin itseni ajatukseen yhteisestä tulevaisuudesta.
Jonkin ajan kuluttua hän pyysi minua vierailemaan Ghanassa. Aluksi epäröin, mutta lopulta hän vakuutti minut. Hän ehdotti, että jäisin hänen luokseen jonkin aikaa, jotta voisimme oppia tuntemaan toisiamme paremmin.
Kun saavuin sinne, hän odotti minua leveä hymy kasvoillaan. Tunsin heti, että olin juuri siellä, missä minun piti olla.
Rakastumisesta avun pyyntöihin
Ensimmäiset viikot Ghanassa olivat mahtavia. Ameyo tutustutti minut omaan kulttuuriinsa, vei minut kauniisiin paikkoihin ja esitteli minut ystävilleen. Tunsin itseni jälleen eläväksi ja rakastetuksi. Mutta hitaasti ensimmäiset ongelmat alkoivat ilmetä.
Se alkoi pienistä avunpyynnöistä. Rikkinäinen puhelin, vuokrarästit, laskut, joita hän ei pystynyt maksamaan. Alussa se ei minua haitannut, auttaminen tuntui luonnolliselta, sillä ajattelin, että rakastavaiset tekevät näin toisilleen. Mutta jonkin ajan kuluttua summat kasvoivat suuriksi. Kyse oli yhtäkkiä tuhansista euroista kaikkeen mahdolliseen, parempaan asuntoon ja investointeihin. Luotin häneen ja ajattelin, että tämä kaikki edisti yhteistä tulevaisuuttamme. Epäilyksittä jatkoin rahan lähettämistä, koska uskoin, että luomme yhdessä tulevaisuutta.
Kun palasin takaisin Alankomaihin, hän lupasi tulla pian. Hän pyysi vielä rahaa viisumia ja lentolippua varten. Toivoen ja kaivaten hänen jälleennäkemistään, lähetin vielä viimeisen kerran rahaa.
Kova todellisuus
Paluuni jälkeen kaikki muuttui. Hänen viestinsä lyhenivät ja puhelut vähenivät. Hänellä oli aina tekosyy lopettaa puhelu nopeasti. Hitaasti aloin tajuamaan, että jokin oli vialla. Eräänä päivänä yritin tavoittaa häntä, mutta hän ei enää vastannut.
Päivät muuttuivat viikoiksi ilman mitään elonmerkkiä. Todellisuus valkeni minulle. Olin melkein lähettänyt kaikki säästöni hänelle, rakkaudesta ja toivosta yhteiseen tulevaisuuteen. Mutta nyt hän oli kadonnut.
Perhe ja ystävät olivat järkyttyneitä, kun jaoin tarinani. Oli vaikeaa kertoa, mutta lopulta tajusin, etten ollut ainoa, joka on kokenut tämän. Olin kadottanut itseni kaipuussa rakkauteen ja seuran tarpeeseen.
Vaikka olen menettänyt paljon, olen oppinut myös tärkeän läksyn. Rakkaus voi sokaista todellisuudelta, varsinkin jos kaipaa jotakin, joka voi olla liian kaunista ollakseen totta.
Ameyo on särkynyt minut, mutta rakennan elämäni uudelleen. Annan itselleni aikaa parantua ja katson eteenpäin.
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!